Kääri lamput villasukkiin
09/02/2012 § Jätä kommentti
Mitä kaipaat kovilla pakkasilla? Lämpöä ja villasukkia tietenkin. Nyt samaa pehmeää lämpöä voi toistaa kodissakin. Helpointa on kutoa lämpö sisustukseen, jos vaan puikot pysyvät kädessä.

Macie Knit Lamp Melanie Porterilta.
Amsterdamilaisen, vaateketju Scotch & Sodan suunnittelijan Annebet Phillipsin lamppu on kuin kerätty perheen nuorimmaisen huoneen lattialta. Sukkahousulamppu kietoo kattolampun pitkiin ja vaikka raidallisiin kuoseihin. Solmujen avulla valo kajoaa koko huoneeseen.

Hauskuutta on myös Ilot Ilovin kudotussa Matt-lampussa.
(HUOM. Älä koita itse kotona, ainakaan pohtimatta toteutusta tarkkaan. Sisällä oleva lamppu on tässä kuumenematon energiansäästölamppu.)

Itävaltalainen Pudelskernin Woozily on lankamaista huopaa, josta valo kajastaa. Melkein kuin minilammas riippuisi katosta.

Ja hulluin idea loppuun. Eli Kwangho Leen näkemys kudelmasta ja valosta.
Leen näkemykset menevät ihanan överiksi. Ennakkoluulot on heitetty metsään ja taide on voittanut lampun käytännöllisen kaavamaisuuden.


Viivasta asiaa
05/02/2012 § 1 kommentti
Viiva. Enpä keksi juurikaan tylsempää muotoa.
Useammalla viivalla sen sijaan syntyy jo taidetta, taikuutta, elämää ja kontrastia. Myös kotiin.
Tummien viivojen ja valojen leikki tuovat elämää muutoin stabiilin tilaan. Olipa se sitten päivän valo tai vuorokauden keinovalo, kontrastit syntyvät helpolla valon kajastaessa erilaisista viivoista koostuvan huonekalun läpi. Varjoistaan viivahuonekalut tunnetaan!

Tanskalaisen Mathias Bengtssonin Spun-tuoli jatkaa hienosti jalanjäljillä. Tuhti tuoli, muhkeat muodot ja kevyt tunnelma. On lähes mahdoton uskoa, että hengittävässä tuolissa on 50 metriä ”tummaa viivaa”.
Bengtsson jatkaa viivatutkielmaansa kunnianhimoisesti. Tästä tulee melkein mieleen aiemmin blogissa esitelty Kundalinin muotokieli (kts. Muovivihan loppu).



Sillä ei juurikaan ole väliä, onko ”viiva” terästä vai muovia. Olennaista ovat vain kontrasti ja viivan käyttö. Pituus, rytmi ja muoto. Rohkeus, määrä ja yllätyksellisyys.
Maarten Baas testaa ja kokeilee. Uskaltaa jopa katkaista vienosti viivan.

Cees Braakmanin pyöreät muodot ovat kuin symmetrisiä kukkasia. Tyynyt estävät verkkopainaumat takapuolessa.

Chris Martin ja Magnus Elebäckin Tio-sarja sopii sisätilojen lisäksi vaikka patiolle.


Japanilainen Nendo on viivan voimakas valtias. Tuotantoon kuuluu lukuisia esineitä, jotka on koostettu muutamista hassuista viivoista. Ja aivan älyttömän taidokkaasti! Tässä jää nykyaikaisinkin 3d-mallinnus välillä toiseksi. Parhimmillaan katseltuna viiva häviää, kuten tässä Thin Black Line -tuolissa.
Lähes epätodellinen viivojen leikki.


Nendon Sekitei-tuoli.

Nendon moniulotteinen sohvapöytä.
![]()

Patrick Brilletin lepotuolin pehmeys syntyy viivan kaarevuudesta.


Colin O’Dowd’n tuoli on muodoltaan perinteinen, mutta viivan käyttö ja mittasuhteet nostavat sen klassikkojen rinnalle. O’Dowd’n Rokker-tuoli on kevyt ja ilmava, mutta myös äärettömän tasapainoinen.


(colinodowd.com)
O’Dowd’n kanssa samaa muotokieltä puhuu Hee Wellingin leppoisa tuoli

Ja sitten klassikko Eames. Tietenkin. Ei tätä voi ohittaa.



Moderni Bend Seating-tuotanto jatkaa siitä, mihin Eames jäi. Pyöreän sohvapöydän ottaisiin niin meidän olkkarin katseenvangitsijaksi!
![]()
![]()
Eames’n ohella terästuoleistaan tunnettu klassikkosuunnittelija on tietenkin Bertoia.


(http://funky44.com/tag/1950s)




![]()
Eläinpääfetissi
01/02/2012 § 5 kommenttia
Rakastan katsella ikkunoista ihmisten koteja ja niiden sisustuksia. Yleensä pitää tyytyä tirkistelemään lamppuja ja tauluja, sillä aika harva asunto on enää ykköskerroksessa. – Ja juurikaan muuta tavaraa ei nykykotiin mahdu.
Paitsi meidän naapurissa.

Ehdottomasti ilahduttavimmat ja kummallisimmat sisustustirkistelysekunnit olen viettänyt kahden korttelin päässä, jossa vanhan kivitalon kolmoskerroksen asunnon seinät on ahdettu täyteen oikeiden elämien päitä.
Eikä tässä vielä kaikki. Näyttää nimittäin melkein siltä, että muutamaa lajia ei ole tavattu edes safareilla enää vuosiin. Siirtomaahenkisen mahtipontista – ja samaan aikaan käsittämätöntä eläinten palvontaa! Vai pitäisikö sanoa antipalvontaa. Tappaahan ne eläimet on ensin pitänyt.
Sarvet ja päät sekä seinällä tuijottavat eläimet ovat oudoin ihmisluonnon keksintö sisustaa asuntoaan. Niin kitch idea, että se pitää tietenkin hyödyntää myös nykyaikana. Helpoin olisi kiertää kirppareita, löytää hiirtensyömä hirven pää, maalata se pinkiksi ja ripustaa toljtottamaan television päälle. Mutta riittääkö tuo? Tai toisin sanoen, onko sitä raukkaa pitänyt tappaa koskaan – edes 60-luvulla?
Ehei. Kaunista kotia varten ei tarvi tappaa muita eläimiä kuin pölypunkkeja ja turkiskuoriaisia.




Muotojen kannaltahan kyse on kallon ja kaulan harmonisista muodoista sekä massiivisen uhkeista sarvista, jotka antavat eloa seinään. Seinän kiintopistettä korostetaan symmetrisellä eläimen muodolla ripustamalla siihen pää.
Haa!
Kyse ei olekaan enää isännän metsäharrastusstatuksesta ja yhteiskunnallisesta machoilusta – vaan kodin harmoniasta. Korvaamalla oikea pää kipsistä valetulla tai pahvista taitellulla muodolla on ihmisen alistuminen siihen totuuteen, että villi luonto on urbaanielämästä jo kovin kaukana ja oma koti, eli pesä on metsästyksen voittava prioriteetti.
Graafisimman tunteen saa ilmavilla pahvipäillä. Foldeer tarjoaa hirviä jokaisessa värissä, siististi paperisessa pinossa kotiin toimitettuna. Pienen askartelusession jälkeen käsissä on särmikäs kaveri.

Tämä kolmen pekka on itse asiassa uniikki postikorttisetti, jota luvataan myös monissa väreissä tarpeen mukaan.

(etsy.com)
Tai jospa luottaisi perinteiseen pahvilaatikon ruskeaan?

Tai jospa symmetrisyyden ja valkoisen kodin harmoniaa säväytettäisiin väreillä?
Apua tarjoaa yllä olevia poroja tarjoava Christmas Boutique. Italialaisen Mihon värikkäitä puisia hirviä löytyy pohjoismaisesta mm. HUS & HEM -verkkokaupasta.


Mitä jos överin fetissin vetäisi vielä syvemmälle. Ranskalainen Frédérique Morrel tarjoaa räiskettä kobeliiniin tukahdutetuilla päillä.




Kesäyönhuumaa tarjoaa Stray Dog Designin vuohet.



Ideoille ei näy loppua. Taiteilija Rachel Dennyn eläimet on tukehdutettu sen sijaan villasukkiin ja neulepaitoihin.

