Pieni pala sielun tuntematonta Narniaa
20/09/2014 § Jätä kommentti
Yhtään enemmän en sitä julkisesti myönnä kuin kukaan muukaan, mutta katson itseäni hissin peilistä sen liikahtaessa kerrosten väliin ja tarkastan sivuprofiilini ohikiitävistä näyteikkunoista. Peili ei valehtele, vaan heijastaa näkemänsä sellaisenaan, rehellisenä – vai paljastaako sittenkään?
Tähän asti peilit eivät ole kasvaneet sisustushuumani huippuesineiksi. Liian ysäriä. Liian tylsää. Liian itsestäänselvää.
Eräänä päivänä palapeilikauden lapsi törmää näihin ihastuttaviin peileihin. Tulee päivä, jolloin pyöreään tai tylsiin kehyksiin raamitettu totuuden torvi saa mielessäni uuden ulottuvuuden, muodon ja merkityksen.
Ihan mieletöntä, miten peilin ja lasin heijastuksen leikki, häivytetyt reunat ja rajoja rikkova muoto synnyttää tutusta esineestä uuden hämmentävän esineen. Sitä ei rajoita enää samanlainen totuudellisuus, eikä tiukka huonekaluteollisuuden määrittämä muoto. Se voi olla rosoinen, rikki ja säröillä. Jopa heijastuma saa vääristyä ja häipyä, näkyä vähäsen tai kurkata usvan takaa.
Peili voi olla kuin taideteos. Hiven toista ulottuvuutta. Ikkuna paikkaan, jossa kaikki näyttää samalta, mutta tuntuu eriltä. Tällaisen peilin ulottuvuuden voisin minäkin nostaa eteiseen. Ehkä jopa olkkarin seinälle. Ja ihan kunniapaikallekin.
Peili on portti sielun Narniaan, johonkin tuntemattomaan, joka näyttää tutulta, eikä heijasta sitä, mikä on oletettua.
Mielen mahtavuutta ja muodokkuutta, ripaus jännää epäymmärrystä ja lapsenomaista ihmettelyä. Wau!
(Kuvat: spacefurniture.com.au, dornob.com, dezeen.com, dezeen.com, cranbrookart.edu, designgush.com)
home in HEL 
Vastaa