Knollaa kotisi
22/04/2014 § Jätä kommentti
Knolling eli tärkeiden esineiden asettelu symmetrisesti on intohimoisen pedantin lempparineuroottisuuksia.
Yleensä ollaan totuttu knollaamaan työpöytää tai kokoushuoneessa lojuvia tusseja ja papereita. Knollata voi kuitenkin kotonakin. Puuhaan ei oikeastaan tarvita kuin tasainen puhdas pinta (seinä, pöytä, hylly, lattia – you name it) ja tarpeeksi neuroottinen mieli.
Esineet voivat olla ihan mitä tahansa. Ja oikeastaan knollatakin voi missä tahansa lastenhuoneesta illallispöytään. Nerokasta!
makeroomfordesign.blogspot.com.es
Parhaimmalta knollaus näyttää ylhäältäpäin katsottuna. Tuo neuroottisten sairas huvi on myös sisustusvalokuvaajien salainen, mutta toistuva ase. Knollaus on parasta sisutusviilausta keräilijälle, hamstraajalle ja insinöörille, koska se laittaa kerralla tavarat järjestykseen ja koti näyttää hetkessä kuin sisustusjulkaisun keskiaukeamajutulta.
Tavaraa tyylitellen järjestellen. Niin simppeliä, niin sielukasta.
Mille kaikelle knollaus sitten sopii?
Langoille, meikeille, kynille, lääkkeille, aterioille, koriste-esineille, kirjoille, eteisen tavaroille, tauluille, sängyntyynyille, työkaluille, elektroniikalle. Matkatavaroiden pakkaamiseen, kellarin inventaarioon, keittiön avohyllyille. Julisteille, valokuville, koreille ja laatikoille. Ihan kaikelle sille, joka lojuu tasolla rumasti epäjärjestyksessä.
(Screenshots in the first pic via Philip Karlberg, DesignLoveFest, SushiPot, Philip Karlberg, Jenni Juurinen, thestylebuff.com, designworklife.com,designinspiration.net, designworklife.com, thirivingtwenties.tumblr.com, designworklife.com, DesignLoveFest, thirivingtwenties.tumblr.com, DesignLoveFest, designinspiration.net, Philip Karlberg)
Aivoriihikuivat aivot
04/11/2013 § Jätä kommentti
Jokaisella luovan alan ammattilaisella tulee eteen päivä, kun pää lyö tyhjää. Joillekin jopa useammin.
Sen lisäksi, että inhimillisesti emme vain ole jokaikinen päivä tai tunti luovimmillamme, suurin osa meistä istuu konttorirottana mitä tylsemmissä palaverikammioissa. Ideat haalistuvat harmaisiin avotoimistoihin, nukkaisiin sermeihin ja moninivelisiin marteloihin. Useimmiten pieni rentotuttava heti kahvin, muun paheen tahi työkaverien parissa riittää, mutta mitäs jos ei aina riitäkään. Jos kollegat aivoriiheävät tajunnastaan mitä upeampia ideoita ja sinä vain tuijotat pöytää. Mitä tehdä, kun päässä ei liiku mitään?
Nii-in. Se pöytä.
Pöytää ei ainakaan kannata tuijottaa, jollei toimistokalusteista vastaava ole älynnyt hankkia TJEP:in seitsemästä palasta koostuvaa pöytää palaveripiristykseksi ja ryhmätyövirikkeeksi. Sen lisäksi, että TJEP:in luomus on epäsuhta ja värikäs läikkä arjessa, pöytä on kuin tehty tiimityöhön. Pöydät voi irroittaa työpajoissa ja koota tarpeen mukaan palapelimäisesti yhteen. Koko huone muutta muotoaan sen mukaan, miten neuroottisen tarkkoja ovat edelliset kokoustelijat olleet kokoamaan pöytää prikulleen samaan muotoonsa.
Miksi kokoushuoneiden pöydät painavat tonnin, ovat yhdestä palasta veistettyjä hirviöitä ja siirtyvät maksimissaan 90 astetta tukkien kulkureitit, jos joku haluaa hetkeksi luovan ryhmätyötilan? Miten voi pursuta ideoita, jos joutuu tuijottamaan kahviläikkäistä harmaata melamiinipintaa?
Miksi tätä ei ole tehty aiemmin – tai jos on aiemmin, niin ei laajemmin?
Fingerporin omanilaisserkku
06/09/2013 § Jätä kommentti
Saako töissä olla hauskaa? Ihan nauruksi asti?
Aloitin äskettäin uudessa työpaikassa. Parin viikon tiukan empiirisen tarkkailujakson jälkeen näyttää vahvasti siltä, että täällähän on hauskaa. Töitä tehdään kovaa, mutta siitäkin voi nauttia. Miten epäsuomalaista!
Älä nyt vaan hymyile, ettei kukaan näe. Voivat herra ties jopa luulla, että tykkäät työstäsi. Täällä ollaan ja kärsitään. Tämä on rankkaa työtä. Nih.
Hyvä meininki syntyy jaetun ammattitaidon lisäksi pienistä käytäväkeskusteluista, todellisesta tiimihengestä ja päivän parhaista tai huonoimmista letkautuksista. Nauraa saa. Ihan niin, että muutkin huomaa. Töissä saa olla hauskaa.
Oikeasti.
Järkytä toimistossasi katkerana kärvistelevät selma-annelit ja pistä paremmaksi solvauksia laukovien kalevien kaksimieliset jutut. Ripusta seinälle vähän etelän hetelmiä, Fingerporin omanilaisserkun letkautuksia.
Pienten nerokkaiden sanaseppoilujen taustalla on omanilainen Nabs, eli Nabhan Abdullatif, joka on kirkastanut arjen sanonnat herttaisiksi kuviksi.
Deviantart-sivustolla näkee Nabsin töitä, mutta lisää herkullisia kuva-arvoituksia löytyy Nabsin Webstagram-sivulta. Voit seurata häntä myös Facebookissa.
Inspiroivan julistesarjan bongasin alunperin Designboltsista.