Lilliputtien unimaailma
29/01/2015 § 1 kommentti
Pienoismallien ystävä Eve yhdeksän vee on vihdoin löytänyt sisustukseensa sen viimeisen upeimman silauksen.
Ehkä 28 vuotta liian myöhään, mutta silti. Kiitos internet. Kiitos Japani, Kiitos Takanori Alba!
Inspiroivan mahtavat japanilaisen animaatiomaiset surrealistiset koristemaailmat vievät tylsän aikuisen arjen hetkeksi mahdollisuuksien mielikuvitusmaailmaan. Paikkaan, jossa kaikki on mahdollista ja kaikkiin asioihin liittyy monimutkainen mysteeri.
Vaikka pölyallergikkona ja minimalistina vastustan pieniä yksityiskohtia sisältäviä koriste-esineitä kotonamme, niin Takanori Alba saa minut lapsenomaisesti haluamaan omaa pientä Lilliputtimaailmaa. Perinteiseen japanilaiseen kiviin liittyvään taiteeseen ja arvostukseen perustuva Suiseki, japanilaiset minimalistiset puutarhat yksityiskohtineen ja bonsaikasvatukseen liittyvä pikkutarkkuus ovat Takanorin inspiraation lähde.
Kuin Salvador Dalin ja Hayao Mizakin maailmat olisi kudottu arjen esineeksi. Melkein näen, kuinka yön pimeydessä ikkunoista välkkyy valoja pikkumaailman vilkkaasta tunnelmasta. Aamuisin meno hiljenee ja mielikuvitus nielee suurimman riekkumisen käytävien, ikkunoiden ja vinojen tornien tuolle puolen. Olen sanaton.
ps. Ja missä Home in HEL on viimeisen puolen vuoden ajan luurannut? Nauttinut elämästä tietenkin, ilman blogikirjoituspakkoa. Laiskotellut. Unohtanut hetkeksi säännöllisen blogitoiminnan, ei tämä sentään mitään uutistoimintaa ole. Niin kivaa kuin tämä onkin, aion sallia pienet breikit jatkossakin – ja vain siksi, koska bloggaajan olen valinnut tien olla oma herrani ja voin. Ja koska joskus loma ja laiskottelu kivoista harrastuksistakin tekee hyvää:)
Perssurffauksen kestävä matto?
16/11/2014 § Jätä kommentti
Tapahtui niinä päivinä, kun koiraperhe oli vienyt mattonsa pesulaan ja saanut kauniin vaalean värikkään kierrätysmattonsa takaisin vaaleanpunahtavana.
Tässä perheessä kaikki matot ovat verolle pantavia. Niissä kieritään ja venytellään. Piehtaroidaan ja perssurffataan. Vaalea on täysin mahdoton, tummassa näkyy ruskeat karvat. Yksivärisestä tulee läikikäs, mutta ilmankaan ei voi olla, sillä laminaatin päällä ei normijuoksu tai se hullumpikaan, hepulointi saati sohvalle hyppääminen onnistu.
Alan olla vakuuttunut, että Elisa Strozyk on koiraihmisiä. Hänen puiset tekstiilinsä ovat keveitä kuin silkki, mutta jänteviä kuin tiukan kudoksen persialaismatto. Geometrisuus hurmaa skandinaaviminimalistin, hauskuus innostaa oivaltavan sisustajan. Ja nuo viltit! Aivan mieletön idea! Kuka sanoi, että tekstiili syntyy langoista, kun sen voi koota likaan luonnollisesti suhtautuvasta puusta. Ei kukaan!
Discohirmun sohvapöytä
29/10/2014 § 1 kommentti
John Fosterin pöytä on kuin kitcheimmistä discopainajaisistani. (cocktailrevolution.com.au)
Niin överi, niin värikäs, niin kiljuvan epäkäytännöllinen, että siihen ihastuu sekunnissa.
Aamuauringon pilkahdus, illan viimeinen säde, nurkkalampun kajo tai pikkupöydän sisään tungettu jouluvalosarja saa Fosterin pöydän keikistelemään valossa. Terävien kulmiensa vuoksi se ei sovi lapsiperheille ja jo muutoin kaapin kulmiin törmäileville, mutta sen monimuotoinen prisma kelpaisi kelle tahansa. Niin ihq, että kitchpissi sisälläni kiljuu innosta.