Gotlannin tuliaisia
02/07/2014 § 2 kommenttia
Miksi palaamme kotiin tyhjin käsin, vaikka juuri löysimme kauan etsimämme aarteen? Onko se reissuhuuman vika vai ainoastaan uskalluksen puutetta?
Vaikka löytäisimme kesälomareissullamme Graalin maljan, onnistuisimme varmaan jättämään aarteen taaksemme, koska ei siihen ole kuitenkaan varaa tai matkalaukussa tilaa. Puhumattakaan rohkeudesta, jonka esineen sijoittaminen kotiinsa vaatii tai sitä vaivannäköä, jonka joutuu hetken kärsimään roudatessaan liian suuren tai muodoiltaan lentoyhtiöiden perusrajoituksiin sopeutumattoman unelmansa kotiin.
Ai, mistä ihmeestä se nyt taas puhuu?!
No tuliaisista tietenkin!
Vaikka ihan kaikkea ihailemaansa ei sisustusbloggarina voi reissuiltaan ostaakaan, niin tarttuipa Gotlannin bloggarireissulta muutama hauska löytö kotiin asti. Ja yksi hieman kookkaampikin yksilö, joka ei todellakaan mahtuisi yhteenkään matkalaukkuuni.
Gotlanti on esteetikon Eeden ja sisustajan salainen paratiisi. Kesäaikana jokaisen kyläraitin viereen nousee toinen toistaan söötimpiä pihamyyntejä ja kauppoja, jonka lisäksi suvikuukausina omissa pikkuputiikeissaan ja ateljeissaan saarella päivystää koko maan paras designkerma Åsa Lindströmistä Tove Admaniin. Pääsin tutustumaan saareen neljäksi päiväksi VisitSwedenin bloggarireissulla, mutta olisin voinut viettää tuossa viehättävässä ympäristössä ja loppisten luvatussa paikassa helposti vaikka pari viikkoa.
Uutta, vanhaa. Mattaa, kiiltävää. Jyrkkiä kaaria, pehmeitä kulmia. Perinteisiä riimuja, modernia minimalistista kohokuviota. Betonia ja kuparia, puuta ja puuvillakankaita. Tuttuja esineitä, abstrakteja turahduksia. Piskuisia kierrätystuotteita ja jyhkeitä taideteoksia. Siroja koruja ja sulavia pihapatsaita. Käytännöllisiä hyötyesineitä ja sisustuksellista luksustavaraa. Tikkaita, kankaita, kynttilänjalkoja. Lamppuja, takkoja ja kukka-asetelmia. Peltipurkkeja, maitotonkkia, jakkaroita, kirjatukia, tyynyliinoja, keramiikkaa. Lamppuja, kuppeja ja vaaseja.
Kaupoista löytyy jokaiselle jotain. Ja jos ei löydy, niin ainahan voi vain ihailla.
Postaan varmasti lähikuukausina useamman kerran tuosta viime viikon upeasta reissusta. Tässä kuitenkin ennakkotunnelmaa kuvin Gotlannin ihanista shoppailumahdollisuuksista ja lopussa linkit paikkoihin, joihin saarta kiertäessämme päädyimme sekä linkit koko matkaseurueen blogeihin.
Omista Gotlanti-fiiliksistä ja kuvista voi tunnelmoida myös SinneTänne-blogissa ja Instagramissa.
Mutta niihin tuliaisiin.
Yleensä yritän pitää ostokset kevyinä ja pieninä. Kyllähän sitä voi ihailla ihan paikan päällä näkemäänsä. Usein jää kuitenkin harmittamaan kaikki ne mielettömät esineet, jotka kauppaan jäivät ja joita en kotimaasta saa.
Vaikka tälläkin kerralla jäi jotain ostamatta (aivan mielettömän sielukas musta jalkalamppu Kuriåsasta), niin jotain sain KERRANKIN tuotua esineen suuresta koosta ja hankalasta kuljetuksesta huolimatta. Tuossa se katselee minua auringon lämmittämällä ikkunalaudalla ja huutaa pintaansa vahaa, öljyä tai edes pikkuhiontaa. – Ja minä tuskin enää muistan sitä vaivaa, jonka rakkaani maanpakoon jouduin uhraamaa.
Lentokoneessa erillisenä matkatavarana, särkyväksi luokiteltuun pussiin kiedottuna roudasin tämän ihastuttavan vanhan sokerilaatikon Suomeen. Ostin sen pienestä sattumalta eteen tulleesta antiikkikaupasta, jonka nimeäkään en enää muista. Hintaa oli vain 450 kruunua, eli 50 euroa. Lisäksi laatikko on hyväkuntoinen ja aivan varmasti vanha. Siihen mahtuvat sievästi riviin aikakauslehdet tai kengät.
Pieni pintakäsittely ja voilá! Eikö olekin mielettömän hieno?
Mukaan matkalta tarttui myös tämä söötti uusvanha keinuhevoskoriste, joka vien varmaan mökille koristeeksi.
Hauska rompekauppalöytö olivat nämä lapsuudesta muistuttavat hauskat cocktailhaarukat. Piristävät vaikka tapas-pöydässä.
Kiitos ihana Gotlanti ja etenkin hullunhauska, rempseä matkaseura!
– tietenkin Joonas VisitSwedeniltä!
ps. Kuvan matkaporukasta löydät Bersån blogista täältä.
***
Shoppauspaikkoja Visbyssä
LevaKungslador, lähellä lentokenttää, Visby
Akantus, Visby
Idyllien, Visby
Kränku te & kaffe, Visby
H10, Visby
Gute Art Design, G.A.D, Visby
GKF, Visby
Muualla saarella
Tove Adman, Katthammarsvik
Kuriåsa, Hemse
Berså butik & cafe, Tofta
Toftalagret, Tofta
Hablingbo Creperiet & Åsa Lindström, Hablingbo
SkulpturFabriken, Slite
***
– Postaus tehty yhteistyössä VisitSwedenin kanssa. –
Suosittele
Tänään on joskus
20/03/2014 § Jätä kommentti
Mitä impulsiivinen teknologiakehitys tekee roboteille? Tai kierrätys vanhoille parittomille muttereille? Minne päätyvät käyttämättömät kannattimet, ylimääräiset naulat ja kodittomat liittimet sen jälkeen, kun tunget ne lähimpään purkkiin keskellä remppaa?
Jos vaikka vielä joskus niitä tarvitsisi.
Isät, pojat, äidit ja tytöt, tänään on joskus. Ainakin, jos on kierrätysrobottifaneihin uskominen.
Herätä sisälläsi uinvuva kierrätysjätetaitelija, lehmistä laajemmalle irrottautuva äkkijyrkkä – tai innosta ainakin lapsestasi sellainen.
Hae vaikka jo viikonloppuna unohdetut ruuvit ja mutterit esille. Vietä askartelun parissa hienoa laatuaikaa. Pelkällä liimalla, muutamalla ruuvilla ja mielikuvituksella metallisista unohdetuista rojuista saa viehättäviä kierrätysrobotteja lastenhuoneen hyllylle, olohuoneen tärkeimmälle paikalle tai kotialttariksi urbaanin kotiin. Jos robotit liittää tukevasti, kestävät ne leikkimistäkin.
Mitä tahansa olet varastoosi hamstrannutkaan, nyt sille löytyy käyttöä.
Tässä puuhassa rajana on vain mielikuvitus ja samalla tulee kevätsiivokin tehtyä siellä, minne turhaa tavaraa on kertynyt.
Kierrätysrobotin tai siis fobotin (Found Object Robot = Fobot) etu on se oma järjettömyys. Mitä hullummista esineistä sen kokoat, sitä hauskempi on lopputulos.
Ruosteiset maustepurkit, mittarit, raastinpäät, haarukat, lusikat, napit, nupit, taskulampun kannat, muffinssivuoat, teroittimet, kissansilmät. Lattialle pudonneet joulukoristeet, puretut kellon koneistot, kierteelle jääneet rautalangat, haljenneet lastat, vinoutuneet vispilät. Katkennut helmikoru, pariton korvis, teini-ikään kasvaneen marmorikuulat. Tuntematon palapelin palanen, irronneet pikkunuken raajat, revennyt lampun varjostin. Kolhiintunut teesihti, narunsa menettänyt heijastin ja lukitussysteeminsä menettänyt avaimenperä. Puuterihuiskun pää, meikkaiboksista irronnut pikkupeili, kaapistonkokoamisesta ylijääneet ruuvit. Vanhat pelinappulat, värinopat ja Alfapet-kirjaimet. Nukkekodin jalkansa menettänyt sohva ja pääsiäismunista saadut lelut. Tilpehööri, rihkamaroju, vanhentunut elektroniikka, seitteihin peittynyt varaosalokero. Rompelaatikko, lelusäilö ja kynäkori. Keräilykortit ja tyhjät lääkepurkit. Tussittomat tupit, skumppapullon korkit ja pestyt papupurkit.
Aineksia löytyy joka kodista.
(Screenshots via ifobot.com)
En todellakaan tiedä, mitä minulle, entiselle koriste-esinevihaajalle on käynyt, mutta nämä robotit, tai siis fobotit, herättävät minussa äidillisen myötätunnon ja kiintymyksen tunteen. Haluan on kierrätyskoristekokoelman, joka sisältää ne kaikki kymmenen toinen toistaan hellyyttävämpää ja eriskummallisempaa pientä fobotpoikaa.
Nämä pienet ruostekasat ovat kaikessa kömpelyydessään ihania!
Vaaleaan, kiiltäväpintaiseen ja suoralinjaiseen kaupunkikotiin robot sopivat kuin punainen nenä Pelle Hermannille. Hullutta, kekseliäisyyttä ja rouheutta. Mutterisilmien suuri sympatia ja vinojen ruuvijalkojen voima saa ihastuttavan kontrastin.
Home in HEL keräsi fobotinrakennukseen satoja ideoita Pinterestiin.
(pinterest.com)
ps. Jos laiskuus tai mielikuvituksettomuus riivaa, kierrätysfoboja voi myös ostaa mm. Etsystä ja Ifobot.comista, burrowburrow.com, bennettrobotworks.com, stephanehalleux.com, Flickr:Tinkerbots
(twistedsifter.com)
Kierrätys on nykyään tehty kiitettävän helpoksi ja erityisesti käyttämättömille metalleille, joten loput kannattaa askartelun jälkeen viedä keräyslaatikkoon. Metallin kierrätys on todella hyödyllistä sekä rahallisesti että ympäristön kannalta. Tiesitkö, että kierrätysmateriaalia käytettäessä energiaa säästyy 75-95 % verrattuna uuden raaka-aineen käyttöön. Metalleja voi myös kierrättää lähes loputtomiin.
Suosittele
Puunaamojen paroni ja kuutioiden kuningas
27/01/2014 § Jätä kommentti
Tulee aamu, jolloin makaan lattialla sikiöasennossa ja puklailen olohuoneen matolle oman elämäni benjaminbuttonina. Hetki ei ole onneksi vielä, mutta tuo päivä lähestyy uhkaavasti.
Olen alkanut taantua kohti lapsuutta. Olen siirtynyt lupaavasti 36-vuotiaana palikkavaiheeseen ja haaveilen puukuutioiden kasaamisesta torneiksi kuin 4-vuotias kummityttöni konsanaan. Haluaisin koota toinen toistaan komeampia toteemeja ja istuttaa ne lipaston kulmalle. Ihailla ja ihmetellä symmetrian muotoja kuin ensi kertaa kuutioon koskenut.
Syynä äkilliseen taantumiseeni on MillerGoodman-suunnittelijaparin nerokkaan yksinkertaiset designkuutiot. Puu-ukkoja taikova lahjakas pari on saanut minut lumoihinsa yksinkertaisillaan lelukuutioillaan. Mielikuvitukseni juoksee maratonia siksakkina ja älynystyrät miettivät erilaisia naamoja, uusia naamoja, lisää naamoja – ajatuskaan katkeamatta. Kulmikkaita naamoja, suunnikkaita naamoja. Pyöreitä viiksiä, puoliympyrästä suortuvia hiuskiehkuroita, rullalle kiertyviä viiksiä ja paksuja partoja. Pulleita poskia, pyöreitä huulia, hatun kartioita, kimurantteja korvia ja pikkuriikkisiä sieraimia.
Muutama muoto, muutama väri ja lukemattomat mahdollisuudet!
Lahjakas suunnittelijapari ei ole jämähtänyt palikkatasolle. Herttaisia pikku-ukkeleita syntyy melkein mistä tahansa rojusta symmetristen ja epäsymmetristen muotojen sievänä symbioosina. Palikat voivat olla visuaalisuutta ja symmetriaa opettavia leikkikaluja lapselle ja samalla koriste-esineitä minimalistisessa sisustuksessa. Täydellinen symbioosi sekin.
(millergoodman.blogspot.co.uk)
ps. Millergoodmanin uusimpia kuulumisia kannattaa seurata heidän blogistaan.
home in HEL 