Ulkokalusteet | home in HEL

Kaiva kultasi kellarista

07/05/2014 § 1 kommentti

Rakastan kevättä ja valoa. Kuivaa maata, levänneen mullan tuoksua. Värjäävää, pehmeää ruohoa. Kurakosteikkoja ja pöllyäviä hiekkakiteitä. Pikkuviileydestä kipristeleviä sormia. Häikäiseviä säteitä ja kyynelehtiviä silmiä. Pajunkissoja. Pikkukivien välissä pujottelevaa sulaa vettä. Olen kaivannut viimevuotisia kenkiä, jotka ulottuvat polvien alle. Huokoisia pohjia, jotka kastelevat talven nuhjaamat nilkkasukat. Iltapäiväauringon imaisevia pölyisiä ikkunoita.

(tumblr.com)

Rakastan sitä hetkeä vuodesta, kun löydän talven aikana unohtuneen kala-avaimenperän ja haen kellarista pinkin Kombini. Ensimmäistä sataa metriä tyhjentyneillä renkailla. Sentin vasemmalle vääntynyttä satulaa. Lätäköistä pärskyneitä kurahelmiä lahkeissa. Kangistuneiden ketjujen ensimmäistä vingahdusta. Kellon heleää kilahdusta. Varovaisia suuntamerkkejä. Lukkoketjun pujottamista vastustelevaan metallitelineeseen.

Malttamattomana odotan sitä aamua, jolloin sisäpihalla tuoksuu pakokaasu ja merituuli tuo muiston rannalle ajautuneista maatuvista kaisloista. Talonmies polttelee tupakkaa tai naapurin mummo tyhjentää lasipulloja keräyslaatikkoon. Avaan ikkunan. Haistelen, kuuntelen, muistelen. Se sama päivä, jolloin likaisen pengermän laitamilla ponkaisee ensimmäinen leskenlehti. Kun poppeli päättää, antaako haavoittuneen oksan päihin lehtivihreää.

Kaipaan jo sitä iltapäivää, kun on taas kevyt haravoida ja kaivaa uusi vako levänneeseen maahan. Ripustaa pyykit ulkosalle. Juoda kupposet nihkeässä puutarhakeinussa. Tuunata Kombille teipistä vauhtiraidat. Koristella kaunokainen värikkäillä mustekaloilla ja antaa hevoselleni uusi nätti kori tulevia piknikretkiä ajatellen. Ihan pian saan kuljettaa siinä termarin ja evässämpylöitä. Ja ihan vaan ajella. Matkalla ei minnekään.

(republicbike.com)

Jos haluat pelastaa maailmaa, pyöräile.

Jos haluat olla kunnossa, pyöräile.

Jos haluat liikkua tyylikkäästi, pyöräile.

Jos haluat olla tänä kesänä tosi chic, pyöräile.

Jos haluat olla oman elämäsi sankari, nauttia liikkumisesta, kantaa hevosesi ylpeänä, urbaanihengailla pitkin kaupunkia, puistoja ja rantoja. Kaiva talven levännyt kultasi kellarista, tuunaa tarvittaessa ja polje.

***

Eipä mulla muuta.

Ponikombijopocruiserijee ja moi!

(republicbike.com)

Republicissa voit tuunata myös blogillesi tai yrityksellesi oman designpyörän. Kas näin.

Lisää inspistä urbaaniin pyöräilyyn ja oman pyöräsi tuunaamiseen TÄÄLTÄ!

P.S. Koska pyöräily on vihdoin palannut ansaitsemaansa arvoonsa tavalliseksiliikkuma- ja käyttöesineeksi myös vähän suurempien kaupunkien keskustoissa (Ilman, että uhmaa henkeään siis.), Home in HEL kokosi inspiraatioksi sivullisen pyöräilylifestyleä Pinterestiin.

Oma pyöräilykauteni alkoi jo yli kuukausi sitten, jolloin tuntoni kirjasin ylös kultani kellarikaivuusta. Tavoitteena oli inspiroitua ihanasta pinkistä Kombistani ja etsiä sen sarviin roikkumaan upea säilytyskori. Ihan sellainen hauska, kirkas ja yksinkertainen kävisi. Paras Suomen valikoima koreista löytynee esim bikester.fi-sivustolta, mutta uskollisena punavuorelaispyöräilijänä vaan kysyn, missä ovat värikkäät korit kombeihimme, poneihimme, jopoihimme tai neonspreiattuun mummopyöräämme?! Suomessa löytyvät kohtuuhintaiset mallit voi laskea yhden käden sormin. Lisää värikkäitä ja hauskoja pyöräyksityiskohtia myös Suomen kauppoihin, kiitos.

Mökki kuntoon kesäksi

08/04/2014 § Jätä kommentti

Myöhäinen pääsiäinen ja oksilla kurkistelevat hiirenkorvat sen päättivät: pääsiäisenä suunnataan tietenkin talviuniltaan hitaasti heräävälle mökille!

Uudenkaupungin saaristossa sijaitsevalla vanhalla kalastajantorpalla on tehty ahkerasti perusremppaa edelliset vuodet, joten tänä vuonna kutkuttaisi panostaa ulkotiloihin. Mitään kallista ei tarvita, mutta herkkää modernin perinteistä kalastajakylähenkeä yli 200 vuotta vanhan torpan ympärille kaipaisin.

Paikka on suvun yhteinen, joten lepo- ja yöpymispaikkoja tarvitaan neljälle perheelle. Meille remontoitiin oma hengähdyspaikka entiseen, autotallinakin aiemmin toimineeseen piharakennukseen. Huoneita on kaksi. Parhaimmillaan pieneen 2-huoneiseen mökkiin mahtuu 4 – 5 nukkujaa. Ruokailut hoidetaan usein yhteisvoimin, mutta harrastuksia tehdään yksin, pareittain tai sekalaisessa porukassa. Autotallista syntyi söpö pikkumökki yhteistyöllä ja remppa on patiota lukuunottamatta valmis. Minä sisustin, sisko ja sen mies rakensivat, vanhemmat avustivat.

Tontilla on kolme erillistä mökkiä. Vanhin päämökki sai edelliskesänä uuden, sopivamman värin ja huopakaton. Muistuttaa vihdoin ulkoakin sitä torppaa, jossa yli 200 vuotta sitten asuva perhe laidunsi ympäröivillä niityillä lampaita ja kalasti elääkseen.

Talvisin kokoan kotoa ja kirppareilta tarpeellista tavaraa vanhaa vaalivaan kesäpaikkaamme. Kierrätyshenki sopii mielestäni mökille hyvin, kunhan se sopii rustiikkisen ja vaatimattoman torpan tyyliin. Viimeistelevä moderni sivallus käy kohtuuhintaisten kodin kauppojen tuoreista kuvastoista.

Itse en halua mökkikalustamisen vuoksi lähteä merta edemmäksi tai kukkaroa kauemmaksi. Mökille löytyy ihania perussisustustarvikkeita yhdellä ostosreissulla isoilta ketjuilta. Meidän kalastajatorppaan sopisi ainakin Kodin Ykkösen, Ikean ja Hobby Hallin kuvastojen linjakas muotokieli ja hillitty värimaailma – hauskuutta unohtamatta.

Herkkyyttä jämäkän punaisen tuvan ympärille saisi uusilla pihakalusteilla (vanhat muoviset ovat jo aikansa eläneet ja pinttyneen lian peitossa), valoista (aurinkokennovalojen valikoima on kasvanut ja parantunut viime vuosina huomattavasti) että tekstiileistä (perinteistä ja modernia yksinkertaista kuosia yhdistellen).

(ikea.fi)

(hobbyhall.fi)

(kodin1.com)

Kaikki muu on totta paitsi puutarhanhoito

01/10/2013 § Jätä kommentti

En omista puutarhaa – paitsi mökillä. Siellä käyn hävettävän harvoin. En omista kasvimaata, enkä kukkasia. Lukuunottamatta makuukammarin sinnikästä traakkipuuta, joka ei ota kuihtuakseen, vaikka sen säännöllisin ajoin unohdan. Osaan tappaa nahkealehtiset rahapuut, pelargoniat ja kaktukset. Arvatkaa vaan miten kävi, kun saimme lahjaksi bonsain.

Olen kuitenkin lähes varma, että kasvit rakastaisivat minua, jos kastelisin niitä tuoreella sadevedellä. Sillä aidolla, jota kuulemma voi Suomessa jopa juoda, jos se sataa kippoon suoraan taivaalta ja ollaan maalla.

Sellaiseen hulluuteen kuin sadeveden keruuseen en sen sijaan lähtisi, jos minulla ei olisi tarpeeksi aistikasta sadeveden kerääjää.

(home.soufun.com)

Mutta onneksi on Carl Liun valkea torvisoittokunta, joka imee sateen kuin automaattiisesti minun laiskotellessani puutarhanhoidosta. En olisi uskonut koskaan toivovani sadetta edes unelmissani. Mutta jos minulla olisi puutarha, keräisin sille mettä ja rakkautta tällä kauniilla muovikannulla. Ihan oikeasti.

Sen lisäksi, että olisin oman puutarhani messias, säästäisin kuluissa ja pelastaisin elitistisellä touhullani maapallon. Tai hetkeksi ainakin oman peltoni verran maata ja pari porkkanaa.