Kiipeä vuorelle. Joka päivä.
04/03/2014 § 2 kommenttia
Tuttavani kertoi talvilomareissustaan ja tokaisi rantakohteeseen jokaisen haluavan.
Todellako? Itse en suhteellisen aktiivisena reissajana usko näin yksioikoiseen vastaukseen ollenkaan.
Minulle piisaa lomalla, jos näen valoa, usvaa ja aamukasteen. Näiden ilmiöiden saavuttamiseksi korkeuserot ovat plussaa ja kuvauksellinen, monipuolinen luonto aito maukas kirsikka kakun päällä. En toki sylkäise auringon paahtamille paratiisirannoillekaan, mutta jostain syystä suurempaa kutsumusta, tuntuvampaa sydämen pamppailua ja kokonaisvaltaisemman elämyksen herättävät jyhkeät vuoret ja polveilevat laaksot.
Muistan kuikuilleeni Japanissa pikajunan sivuikkunasta pilvien lomassa lepäävää Fujia. Vaikka ehdin nähdä kivijättiläistä vain hetken, se sai sieluni rauhoittumaan. Balissa tulivuorelle aamuhämärässä kipuaminen ja Sri Lankassa vuoristojunan avoimessa oviaukossa riippuminen kuuluvat yhtä lailla kultaisiin lomakokemuksiin. Chilestä muistan parhaiten vuoristomajatalon herkullisen juustovoileivän ja kiireaikataululla tuulenpuuskissa tavoitellun Torres del Painen kolmihuipun, Andorrasta havuneulaiset polut ja viherkeltaisen tilkkutäkkilaakson, Kolumbiassa Bogotan yläpuolelle kohoavan Monserraten, Islannista vuoren pintaa nuolevan savun. (Linkeistä pääsee Sinnetänne -matkablogimme kuviin ja teksteihin kyseisitä paikoista.)
Korkeuksiin nouseminen on aina uniikki koettelemus, eikä suurta kivijättiä käy uhmaaminen. Juurella voi olla läkähdyttävän kuumaa ja jyrkkää, laella viileää ja laakeaa. Vuoret kasvavat kohti aurinkoa, antavat kontrastin taivaanrannalle ja huipulta sulavalle lumelle vettä soljuvat uomat. Tuulensuojaiset taskut ja karusti myrskyjen riepoteltaviksi jätetyt kitukasvuiset väkkäräpuut. Ihminen pienenee luonon vierellä, mitä korkeammalle käy tie. Matkalla huipulle polku muuttaa muotoa kuivasta irtosoraisesta mutaiseen juuriston haastamaan mäkeen. Vuorta harva voittaa, mutta valloitukseen kykenee usein ihan tavallinen peruskuntoinen seikkailija. Palkkiona saa palan taivasta.
Huonekaluissa yksi kamalin lapsuuden kokemukseni on pieniä muovikuulia vuotavat, keinonahkaiset säkkituolit. Fat Boyt ovat pelastaneet hikisen säkkiksen häpeältä, mutta ruotsalaisen Little Red Stugan vuorijono ottaa vielä yhden askeleen kohti merkityksellistä huonekalua. Oma vuori kotona – vaikka lastenhuoneessa.
Ihanaa. Voit saavuttaa näin palan taivasta joka päivä!
ps. Jäitköunelmoimaan uusista matkakohteista? Reissukertomuksia ja -kuvia voit käydä lukemassa mm. mieheni ja minun SinneTänne -blogista.
Suosittele
Kierrätyskeisarin vanhat vaatteet
24/05/2013 § Jätä kommentti
Nyt on aika tyhjentää vaatekaapin pölyyntyneimmät henkarit ja tehdä turhasta tarpeellista.
(Miriam Zinkin Light MI -kattokruunu. Via get-mi.com)
Puistot, kadut ja naapurustot muuttuvat jälleen huomenna isoiksi kirppiksiksi. Vastuullisen kaupunkikulttuurin pohjalle rakentunut Siivouspäivä haluaa näyttää, että kierrättäminen on helppoa. Kuka tahansa voi myydä tavaroita ja kuka tahansa niihin käyttää killinkeitään. Yksilötasolla tämä tarkoittaa tietenkin komerojen siivousta ja kerran tuotetun tavaran kiertämään laittamista – tai sitten peruskirppistä mahtavampia löytöjä.
Enimmäkseen ihmiset myyvät Siivouspäivänä vanhoja vaatteitaan. Jos ne eivät mene päivän aikana kaupaksi, ne voi toimittaa keskitetyissä kierrätyspisteissä eteenpäin. Mutta miten kalsarinsa, urheilusukkansa ja verkkopaitansa kierrättävät sellaiset boheemit, joiden peukalo pysyy ihan ammatikseen muualla kuin keskellä kämmentä.
Yllä killuvia Marcella Foshin vaatelamppuja ei kannata kokeilla kotona, koska vain oikein tehtynä ne ovat paloturvallisia.
Moni ei varmaan pystyisi elämään israelilaisen Shiker Kerenin kanssa. Hänen kodissaan vanhat sukat saavat lojua lattialla luvan kanssa yhteen nidottuna mattona. Idea toki sopii loistavasti pyykissä orvoksi jääneille sukkaparoille, mutta mihin kotiin tällainen matonparsi sopii on sitten toinen juttu.
Tejo Remyn Droogille tehtailemaan riepunojatuoliin tarvitaan viisitoista kassillista vanhoja vaatteita. Lopputulos on tukeva ja hauska nojatuoli, jolla on hiuksia nostattava yli 3000 euron hinta(!).
Korealainen Jongho Park kääri vanhat vaatteensa rullalle tukevaksi jakkaraksi.
Miss Rio -rahi on tehty varvastossujen muovisista kiinnikenaruista. Tälle rahille kannattaa laskea vain jalkansa. Toteutus näyttää hauskalta, mutta on vaikea uskoa, että kovat narut tuntuvat yhtä mukavilta takapuolessa.
Tom Pricen sulatetuista fleece-vaatteista tehty mukavuuslaitos sopii suurpiiirteisen siivojan kotiin.
Tobias Juretzek on tiivistänyt käyttämättömät vaatejämät komeiksi Rememberme-tuoleiksi. Rakenteesta erottuvat helposti vanhat lempifarkut ja bändipaidat.
Ruotsalaisen Maria Westerbergin maailmalla positiivisesti vastaanotettuun T-paitatuolin rakentamiseen kuluu 40 paitaa.
Westerbegin käsialaa ovat myös mm. Indiskalle tehty kierrätyskangassermi ja silkkisiin kravatteihin kietoutunut massiivinen donitsityyny.
Volksware-suunnittelijat ompelivat vaatekasan yhdeksi jättiläismäiseksi matoksi. He halusivat näyttää, että kirppiksille kelpaamattomat vanhat rievutkin ovat vielä käyttökelpoisia – ainakin jalkojen alla.
Tai yhäkö nurkissa lojuu ilmansa pihalle päästäneitä vappupalloja. Ota neula ja tee Pini Leibovichit!
Komea nojatuoli on osa Tel Avivissa toimivan teollisen muotoilijan näyttävää Happy Material -tuolisarjaa.
ps. Voit lähettää vaatteesi hyvälle, lähialueella asuvalle kierrätystaiteilijalle tai -taitelijakollektiiville. Silloin voi syntyä hienoja juttuja kuten Derick Melanderilta.
pss. Tai mitä jos tekisi jotain ihan itse? Jos kaapistasi löytyy virttyneitä T-paitoja, reikäisiä lakanoita, ratkenneita farkkuja tai elämää nähneitä verhoja – tai jotain muutan matonkudemateriaalia, hanki iso virkkuukoukku ja virkkaa niistä matto esim. Kalliolla kukkulalla -blogin ohjeilla.
Suosittele
Typograafikon jakkara
05/05/2013 § Jätä kommentti
Millaista jälkeä tulee, kun laittaa tavallisesti printtimaailmassa työskentelevän typograafikon suunnittelemaan yksinkertaisen huonekalun? No, tällaista!
Kyuhyung Chon tuoli on yksistään jännä, palikkalelumainen ilmestys, mutta kuuden pinona kuin graafinen tilataideteos!
Tavallisesti ihan toisaalle muotoja suunnittelevan Chon tavoitteena oli kehittää aikuiseen makuun huonekalu, jonka muodossa ja toimivuudessa heijastuu lapsellinen leikkisyys. Ensimmäistä kertaa huonekalumuotoilua kokeilleelta ällistyttävän toimiva teos. Printtigraafikon taidot tuovat uutta näkökulmaa pinoamiseen, säilytykseen ja sisustuksen värikontrasteihin.
Tuolin juju on kahdeksassa reiässä ja niihin loistavasti mahtuvissa jaloissa sekä laadukkaassa materiaalissa. Tuolin materiaalina on käytetty suomalaista koivua ja tammea, pinta on käsitelty elämän kolhut kestävällä kovalla lakkakerroksella.
home in HEL 