Kullanhohtoiset kalsarit ja muita perättömiä sisustusmielikuvia
03/07/2014 § Jätä kommentti
Kuka laittaa kalsarikuosia kahvimukeihin? Ja saa vielä ihmiset keräilemään niitä?
Tämä oli ensireaktioni katseltuani Åsa Lindströmin kuppeja netistä ennen Gotlannin reissuani. En klikkannut pidemmälle. Kalsarikuosi on niin yesterday.
Päästessämme taiteilijan kaupan ja hänen ravintolansa pihamaalle tapasimme itse taiteilijan kotiasussaan. Ei kuitenkaan kalsareissa (toim.huom.). Onhan hänellä koti sentään toisella puolen samaista pihaa herkästi hilseilleessä, mahdottoman kauniisti rapistuvassa valkoisessa kivitalossa.
Hetken keskusteltuamme uskaltauduin sisälle pikkuputiikkiin kalsarimukien ääreen ja vihdoin ymmärsin, mistä on kyse.
Arabiallakin aikoinaan työskennelleen keraamikon käden jälki on tunnistettava – ja varsinkin silloin, kun sitä tarkastelee lähempää. Nehän on siirtokuvia! Kuvia, jotka erottaa vasta kahvikuppietäisyydellä. Ei vitriinistä, netistä. Ei edes ujosti kaukaa kurkistellen.
Hahmoja keikistelemässä, työn touhussa, juojaa silmiin tuijottaen.
Jonossa, rivissä, limittäin ja lomittain. Kuosi ei ollut kuosi. Tai oli, mutta paljon muutakin. Wau!
Åsa Lindström on Ruotsissa tunnettu taiteilija, joka on uransa aikana työskennellyt mm. Rörstrandilla ja Arabiallakin, mutta nykyisimmin työskentelee itselleen omalla nimellään. Hänen kädenjälkensä on näkyvillä mm. Ruotsin kansallismuseossa, tunnetuimmassa sairaalassa Karoliniska sjukhusetissa ja Ängbyplansin metroasemalla. Nykyään hän on keskittynyt keräilymukehinsa, joita koristavat useimmiten kasvit tai ihmishahmot. Hän työskentelee sekä ateljeessaan Gustavsbergissa että Gotlannissa. Lisäksi hän pitää Gotlannin kotinsa liepeillä ranskalaistyylistä, boheemia Hablingbo Crêperie-ravintolaa yhdessä miehensä Santon kanssa.
Minuun mukit eivät selvästikään tehneet vaikutusta kaukaa katsottuina, mutta lähietäisyydellä astioiden voimallisesti toistuvat kuviot toimivat täydellisesti. Ikonomaisia ihmishahmoja, kasvikirjamaisia marjoja, jopa hänen oma tyttärensä taaperoiässä. Upea, monimerkityksellinen kuvapinta ja kelmeilevä kultalasite sisäpuolella. Suurin myyntiartikla lienee mukikokoelma, mutta samat kuvat toistuvat myös erikokoisissa kynttiläkupeissa.
Muista aina katsoa yksityiskohtia myös lähempää – ja maailma näyttää kauniimmalta.
ps. Kehut myös Creperien ruuille ja tunnelmalliselle atmosfäärille. Ja jauhorajoitteisille tiedoksi: suolaiset Galletet olivat lisäksi gluteenittomia ja äärettömän herkullisia!
– Postaus tehty yhteistyössä VisitSwedenin kanssa. –
Suosittele
Gotlannin tuliaisia
02/07/2014 § 2 kommenttia
Miksi palaamme kotiin tyhjin käsin, vaikka juuri löysimme kauan etsimämme aarteen? Onko se reissuhuuman vika vai ainoastaan uskalluksen puutetta?
Vaikka löytäisimme kesälomareissullamme Graalin maljan, onnistuisimme varmaan jättämään aarteen taaksemme, koska ei siihen ole kuitenkaan varaa tai matkalaukussa tilaa. Puhumattakaan rohkeudesta, jonka esineen sijoittaminen kotiinsa vaatii tai sitä vaivannäköä, jonka joutuu hetken kärsimään roudatessaan liian suuren tai muodoiltaan lentoyhtiöiden perusrajoituksiin sopeutumattoman unelmansa kotiin.
Ai, mistä ihmeestä se nyt taas puhuu?!
No tuliaisista tietenkin!
Vaikka ihan kaikkea ihailemaansa ei sisustusbloggarina voi reissuiltaan ostaakaan, niin tarttuipa Gotlannin bloggarireissulta muutama hauska löytö kotiin asti. Ja yksi hieman kookkaampikin yksilö, joka ei todellakaan mahtuisi yhteenkään matkalaukkuuni.
Gotlanti on esteetikon Eeden ja sisustajan salainen paratiisi. Kesäaikana jokaisen kyläraitin viereen nousee toinen toistaan söötimpiä pihamyyntejä ja kauppoja, jonka lisäksi suvikuukausina omissa pikkuputiikeissaan ja ateljeissaan saarella päivystää koko maan paras designkerma Åsa Lindströmistä Tove Admaniin. Pääsin tutustumaan saareen neljäksi päiväksi VisitSwedenin bloggarireissulla, mutta olisin voinut viettää tuossa viehättävässä ympäristössä ja loppisten luvatussa paikassa helposti vaikka pari viikkoa.
Uutta, vanhaa. Mattaa, kiiltävää. Jyrkkiä kaaria, pehmeitä kulmia. Perinteisiä riimuja, modernia minimalistista kohokuviota. Betonia ja kuparia, puuta ja puuvillakankaita. Tuttuja esineitä, abstrakteja turahduksia. Piskuisia kierrätystuotteita ja jyhkeitä taideteoksia. Siroja koruja ja sulavia pihapatsaita. Käytännöllisiä hyötyesineitä ja sisustuksellista luksustavaraa. Tikkaita, kankaita, kynttilänjalkoja. Lamppuja, takkoja ja kukka-asetelmia. Peltipurkkeja, maitotonkkia, jakkaroita, kirjatukia, tyynyliinoja, keramiikkaa. Lamppuja, kuppeja ja vaaseja.
Kaupoista löytyy jokaiselle jotain. Ja jos ei löydy, niin ainahan voi vain ihailla.
Postaan varmasti lähikuukausina useamman kerran tuosta viime viikon upeasta reissusta. Tässä kuitenkin ennakkotunnelmaa kuvin Gotlannin ihanista shoppailumahdollisuuksista ja lopussa linkit paikkoihin, joihin saarta kiertäessämme päädyimme sekä linkit koko matkaseurueen blogeihin.
Omista Gotlanti-fiiliksistä ja kuvista voi tunnelmoida myös SinneTänne-blogissa ja Instagramissa.
Mutta niihin tuliaisiin.
Yleensä yritän pitää ostokset kevyinä ja pieninä. Kyllähän sitä voi ihailla ihan paikan päällä näkemäänsä. Usein jää kuitenkin harmittamaan kaikki ne mielettömät esineet, jotka kauppaan jäivät ja joita en kotimaasta saa.
Vaikka tälläkin kerralla jäi jotain ostamatta (aivan mielettömän sielukas musta jalkalamppu Kuriåsasta), niin jotain sain KERRANKIN tuotua esineen suuresta koosta ja hankalasta kuljetuksesta huolimatta. Tuossa se katselee minua auringon lämmittämällä ikkunalaudalla ja huutaa pintaansa vahaa, öljyä tai edes pikkuhiontaa. – Ja minä tuskin enää muistan sitä vaivaa, jonka rakkaani maanpakoon jouduin uhraamaa.
Lentokoneessa erillisenä matkatavarana, särkyväksi luokiteltuun pussiin kiedottuna roudasin tämän ihastuttavan vanhan sokerilaatikon Suomeen. Ostin sen pienestä sattumalta eteen tulleesta antiikkikaupasta, jonka nimeäkään en enää muista. Hintaa oli vain 450 kruunua, eli 50 euroa. Lisäksi laatikko on hyväkuntoinen ja aivan varmasti vanha. Siihen mahtuvat sievästi riviin aikakauslehdet tai kengät.
Pieni pintakäsittely ja voilá! Eikö olekin mielettömän hieno?
Mukaan matkalta tarttui myös tämä söötti uusvanha keinuhevoskoriste, joka vien varmaan mökille koristeeksi.
Hauska rompekauppalöytö olivat nämä lapsuudesta muistuttavat hauskat cocktailhaarukat. Piristävät vaikka tapas-pöydässä.
Kiitos ihana Gotlanti ja etenkin hullunhauska, rempseä matkaseura!
– tietenkin Joonas VisitSwedeniltä!
ps. Kuvan matkaporukasta löydät Bersån blogista täältä.
***
Shoppauspaikkoja Visbyssä
LevaKungslador, lähellä lentokenttää, Visby
Akantus, Visby
Idyllien, Visby
Kränku te & kaffe, Visby
H10, Visby
Gute Art Design, G.A.D, Visby
GKF, Visby
Muualla saarella
Tove Adman, Katthammarsvik
Kuriåsa, Hemse
Berså butik & cafe, Tofta
Toftalagret, Tofta
Hablingbo Creperiet & Åsa Lindström, Hablingbo
SkulpturFabriken, Slite
***
– Postaus tehty yhteistyössä VisitSwedenin kanssa. –
Suosittele
Paluu puuhun
30/05/2013 § Jätä kommentti
Mitä sinä siinä puita halailet? Asu niissä.
Lapsuuden kesät ja puun väliin viritetyt majat. Naapuruston lasten kanssa perustettu oravakerho ja torilta tuodut eväsmansikat. Tylsällä lyijärillä piirretyt aarrekartat ja vaatteiden poimuihin kerääntyneet kaarnan palat. Mustelmaiset polvet ja pihkaa kynsien välissä.
Lapsena olisin voinut muuttaa takametsän puumajaan vaikka koko kesäksi. Vanhemmat olisivat tuoneet ruuaksi laatikoittain jätskiä ja herneitä. Mieltä olisi vilvoittanut jäänviileä raparperimehu. Aurinko leikitteli majan raoista ja sateella kaikki tuoksui kostealle jäkälälle. Latvasta olisi kurkottaen nähnyt meren aavan ja läheisessä joessa käytiin vilvoittelemassa päivän kuumimimpina hetkinä. Hämärä oli omistettu kummitusjutuille. Ikävän iskiessä matka oli tarpeeksi lyhyt juosta omaan petiin.
Sitten kasvoin aikuiseksi ja retkeilyfiilis vaihtui vaativiksi grilli-illoiksi, utuisiin saunamökkeihin, uima-altaallisiin bungaloweihin, aamupalallisiin majataloihin ja ketjuhotellien kliinisyyteen. Lapsuuden letkeä jännittävyys ja metsämajan alkeellisuus muuttuivat vaivalloisiksi yksityiskohdiksi.
Mutta mitä, jos vielä kerran vielä palaisi puuhun? Edes yhdeksi yöksi? Millaistakohan se olisi?
Ehkä tällaista.
Kanadalinen The HemLoftin puinen maja sopii parhaiten jylhien mäntymaisemien juurakoihin, trooppinen siirreltävä Cocoon tree -teltta lämpöisten leveyspiirien löhöilyyn. Kevyt teltta jännitetään runkojen väliin. Sitten annetaan tuulen tuivertaa korvissa ja keinuttaa sisätiloihin sekä luksukseen tottunutta tylsää aikuista kehoa. Vedenkestävä pallo on kaunis silmille ja hämmentävä ihmiselle, joka on tottunut vakaaseen lattiaan, ilmastointiin, jääkaapin kylmään viinilasilliseen ja tietokoneen surinaan ympärillään. Mutta hei, kuinka rentouttavan kaukana se on arjesta. Asua nyt pallossa, ilmassa.
Tai heittäydy linnuksi lintujen sekaan.
Japanilaisen Nendon jättimäinen linnunpesä imee ulommaiseen seinäänsä 78 lintupoikuetta. Toisella puolella olevasta majan isoimmasta aukosta mahtuu sisään muutama täyskasvuinen ihminen. Jännittävyyttä tuo sisältä löytyvä reikäseinä, josta voi bongailla siivekkäiden elämää niiden huomaamatta.
Ruotsalainen Tree Hotel tarjoaa huoneiden sijaan yksilöllisiä puuhun nostettuja metsämajoja linnunpesämäisestä risuhökkelöstä peileillä päälystettyyn kuutioon. Huoneiden sisustus on skandinaavisen hillitty, mutta ikkunoista avautuu koko metsän villi maailma.
home in HEL 