Dixon, Dixon ja vielä kerran Dixon
19/03/2012 § Jätä kommentti
Tom Dixon on nero!
(Näin ajattelin googlatessani ensimmäistä kertaa hänen tuotteitaan. Googlen armoille lähdin näistä kattiloista ja perinteisistä vesiruukuista inspiraationsa saaneista upeista lampuista.
Must have, jos olisi ylimääräistä täpäkkää kukkarossa!
Sitten huomasin, että Dixonilla on runsain mitoin upeaa tavaraa, etenkin lamppuja, mutta paljon muutakin. Hänen mallistonsa on visuaalinen elämys!
Dixon on sisustusälykkö kera tarkan silmän. Tuottelias kaveri. Huikea modernin tilan elementtien suunnittelija. Virtaviivaisten muotojen tulkki vintagemaisella säätövaralla.
Miten brittiläismies on voinut tehdä näin laadukasta ja linjakasta designia ja kukaan ei tunne häntä?
Tai hrmpf, siis MINÄ en tuntenut häntä! (Toisin kuin ehkä kaikki muut sisustamisesta ja kauniista huonekaluista kiinnostuneet.) Miten tämä on voinut mennä ohi, vaikka olen seurannut alaa jo vuosia? Nimet eivät tosiaan ole parasta alaani.
Sitten vierailin Tom Dixonin sivuilla. Ja huomasin, että hän oli vuonna 2002 perustettu brittiläinen designkauppa ja huonekalujen valmistaja, jonka vuosittain uusiutuva mallisto on tarjolla 60 maassa ympäri tellusta.
Huonekalukauppa? Siis tuo ihailemani Tom Dixon?!
Olen j – ä – r – k – y – t – t – y – n – y – t! Kuoliko juuri keksimäni uusi muodon ikoni ennen kuin syntyikään?!
Näitä voisi ihailla tunteja. Mallisto on monipuolinen ja designsurffailija törmää siihen satunnaisen säännöllisesti.
Jos en olisi jäänyt ihailemaan muotoja ja tutkinut Dixonin taustat tarkemmin heti alkuun, olisin voinut estää syvän järkytystilani. Olisin voinut estää myös nöyryyttävän tietämysmokan. Tom Dixon on nero, hän on kuin onkin huonekaluliike, MUTTA myös ihka oikea ihminen! Jee. Ja hänestä pitäisi suomalaisena tietää. Auts.
60-luvun taitteessa Tunisiassa syntynyt, lapsena Brittilään muuttanut Dixon on itseoppinut suunnittelija ja näyttää taitavan designbisneksenkin hienosti, mitä tulee hänen uraansa ja maailmanmainetta niittäneeseen, nimeään kantavaan Tom Dixon-yritykseen. Henkilönä Tom Dixon on palkittu suunnittelija, joka on toiminut sekä Habitat-ketjun että Artekin taiteellisena johtaja.
Oli kuka tahansa. Hän tuottaa ihastuttavia perusklassikkoja, joista löytyy vastaus kotiin kuin kotiin. Itse säväyttäisin olohuoneen nurkkaa mielelläni tällä Mirror Ball -jalkalampulla, jonka kuperilta peilipinnoilta heijastaa takaisin koko huone.
Ps. Lue lisää Tompasta mm. Taloussanomista (10/2008).
Suosittele
Liisana ihmemaassa
11/03/2012 § Jätä kommentti
Kreisiydy ja surrealisoi. Pistä aivot koetukselle.
Yksi tapa jättää lähtemätön vaikutus vieraisiin on kätkeä kotiin liisaihmemaamaisia vaikutteita. Jotain sellaista, joka ei sovi tasaisen suoraan huumorintajuttomaan ja selväjärkiseen suomalaiseen tilaan.
Tee kodistasi mieltä horjuttava taideteos. Heittäydy surrealistikseksi. Se se vasta on hullua, hauskaa – ja aivan varmasti mieleenpainuvaa.
Reseptinä on tehdä tavallisesta epätavallista. Vähän väänneltyä, vähän lisättyä, vähän kummallista, vähän epäsuhtaa. Jotain mikä ei kuulu kyseiseen materiaaliin tai tutun huonekalun muotoon. Liettualainen Paulius Vitkauskas surrealisoi kasvattamalla tuolin jalkamäärää.
Anton Björsingin nurkkaan sijottuva Hörnstol on linjakas tuoli – tai oikeastaan kaksi.
Vuonna 2009 lanseerattu varjotuoli (Shadow Chair) taiteilee painovoimaa vastaan. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että varjo ei olekaan varjo, vaan tuolin pystyssä pitävät musta teräsjalusta.
Nerokasta!
(Angela Jansenin levitoiva lamppu uhmaa myös painovoimaa.
(thingsithinkarekindacool.com)
Maximo Riera isuttaa tuoliin vaikka sarvikuono tai mustekalan. Ja vielä tyylikkäästi. Musta väri toimii tässä kontrastina sekä hulluuden jykevöittäjänä ja tasapainottajana.
Tai pistä hevoselle päähän lamppu ja kiltisti nurkkaan seisomaan. Hepat, puput ja porsaat MOOOI Designilta.
Pöytäliina ilman pöytää John Brauerin tapaan.
Jo vuonna 1939 suunniteltu Meret Oppenheimin Traccia-kahvipöytä on kuin kuikelokoipinen hanhiemo. Huippudesignia eivät vuodet pilaa.
Kiertyvät MYDNA-hylly Joel Escalonalta.
Ps. Oma makuni ei kestä tapetteja, mutta niihinkin voi ulottaa mielikuvituksen, jos ei halua kalusteidensa vääntelehtivät. Katso mallia Tanskasta Surrealienilta.
Suosittele
Kutsu katu sisään
03/03/2012 § Jätä kommentti
Selkeitä, tarkkoja muotoja. Tiukkasanaista typografiaa. Huomiovärejä. – Tässäpä materiaalissa se kaikki on jo valmiiksi.
Boris Bally tietää sen. Liikennemerkeissä totta tosiaan toistuvat kodin kuosit. Ja vielä kauniisti! Ei siihen Vallilaa tai Marimekkoa tarvita. Grafiikka on ympärillämme koko ajan kaupunkiympäristössä.
Graafisesti merkit on alunperin tarkoitettu aivan muuhun käyttöön, mutta hyvällä suunnittelulla niistä taipuu kirkas kodin kaluste. Koska materiaalia jää koko ajan vanhaksi – siitä voi vallan mainiosti vääntää käytössä rustiikkiseksi kuluneita liikennemerkkihuonekaluja.
Boris Ballyn kierrätysidea ei sovi massavalmistukseen, sillä kukin palanen on uniikki. Kierrätykseen päätyvät merkit ovat tietenkin kuluneita ja välillä myös rikkinäisiä. Kierrätysvalmistuksen perusfakta. Materiaali käytetään mahdollisimman tehokkaasti silti hyväksi, jos merkistä ei tule istuimen alaosaa – siitä voi tulla käsinoja. Myös koon puolesta kannattaa standardit unohtaa. Koska merkit ovat eri mallisia ja eri tavoin säilyneitä, myös koko varioi käyttömateriaalin mukaan.
Metallia voi kierrättää lähes ikuisesti – ja tämä on jälleen oiva esimerkki asiasta.
Liikennemerkki on tehokas efekti, mutta efektin halpaa räiskintää pitää välttää myös huonekalun ympärillä.
Joskus liikennemerkkikaluste on tyylitellyn ja puhdaslinjaisen kodin piristysruiske ja huumorin kukka. Joskus sama kaluste voi olla halpa, poikamiesboksimäinen osoitus teinivuosien villittelystä tai huonosta mausta. Tämän kierrätyshuonekalun sijoittamisessa kannattaakin olla tarkka. Myös esineen puhdaslinjaisuus ja valittu materiaalipalanen vaikuttavat asiaan. Toinen kierrätysdesignnäyttäää kotikutoiselta, toinen trendikkään tyylikkäältä.
Tim Delgerin kierrätyshuonekalujen kanssa saa olla nimenomaan tarkka. Muistuttavatko ne liikaa alkuperäislähdettään? Vai onko design vain liian ohutta?
(werd.com)
Voit tehdä myös itse omat liikennemerkkituolisi, jos löydät jostain laillisesti saatavia merkkejä.
Katso ohje.
Pedanttisin liikennemerkkien muotojen ja niukin värien hyödyntäjä on varmasti Peter Quinn.
Nämä kelpaisivat himan muuallekin kuin poikamiesboksiin.
Merkeistä tehdyt kollaasitaulut hyväksyisin heti omaan kaupunkilaiskotiini. Ihastuttavan urbaanisia – ja silti aavistus vintage-henkeä.
Mahtavuutta!
Myös Brett Coelhon kokoelmasta löytyy hehkua seinille.
Merkeistä on moneksi.
Katso myös, millaisia toteutuksia Coelhon pinnoista yhteistyössä Bleuxin kanssa syntyy esimerkiksi tylsiin toimistotiloihin.
home in HEL 