Kutsu katu sisään
03/03/2012 § Jätä kommentti
Selkeitä, tarkkoja muotoja. Tiukkasanaista typografiaa. Huomiovärejä. – Tässäpä materiaalissa se kaikki on jo valmiiksi.
Boris Bally tietää sen. Liikennemerkeissä totta tosiaan toistuvat kodin kuosit. Ja vielä kauniisti! Ei siihen Vallilaa tai Marimekkoa tarvita. Grafiikka on ympärillämme koko ajan kaupunkiympäristössä.
Graafisesti merkit on alunperin tarkoitettu aivan muuhun käyttöön, mutta hyvällä suunnittelulla niistä taipuu kirkas kodin kaluste. Koska materiaalia jää koko ajan vanhaksi – siitä voi vallan mainiosti vääntää käytössä rustiikkiseksi kuluneita liikennemerkkihuonekaluja.
Boris Ballyn kierrätysidea ei sovi massavalmistukseen, sillä kukin palanen on uniikki. Kierrätykseen päätyvät merkit ovat tietenkin kuluneita ja välillä myös rikkinäisiä. Kierrätysvalmistuksen perusfakta. Materiaali käytetään mahdollisimman tehokkaasti silti hyväksi, jos merkistä ei tule istuimen alaosaa – siitä voi tulla käsinoja. Myös koon puolesta kannattaa standardit unohtaa. Koska merkit ovat eri mallisia ja eri tavoin säilyneitä, myös koko varioi käyttömateriaalin mukaan.
Metallia voi kierrättää lähes ikuisesti – ja tämä on jälleen oiva esimerkki asiasta.
Liikennemerkki on tehokas efekti, mutta efektin halpaa räiskintää pitää välttää myös huonekalun ympärillä.
Joskus liikennemerkkikaluste on tyylitellyn ja puhdaslinjaisen kodin piristysruiske ja huumorin kukka. Joskus sama kaluste voi olla halpa, poikamiesboksimäinen osoitus teinivuosien villittelystä tai huonosta mausta. Tämän kierrätyshuonekalun sijoittamisessa kannattaakin olla tarkka. Myös esineen puhdaslinjaisuus ja valittu materiaalipalanen vaikuttavat asiaan. Toinen kierrätysdesignnäyttäää kotikutoiselta, toinen trendikkään tyylikkäältä.
Tim Delgerin kierrätyshuonekalujen kanssa saa olla nimenomaan tarkka. Muistuttavatko ne liikaa alkuperäislähdettään? Vai onko design vain liian ohutta?
(werd.com)
Voit tehdä myös itse omat liikennemerkkituolisi, jos löydät jostain laillisesti saatavia merkkejä.
Katso ohje.
Pedanttisin liikennemerkkien muotojen ja niukin värien hyödyntäjä on varmasti Peter Quinn.
Nämä kelpaisivat himan muuallekin kuin poikamiesboksiin.
Merkeistä tehdyt kollaasitaulut hyväksyisin heti omaan kaupunkilaiskotiini. Ihastuttavan urbaanisia – ja silti aavistus vintage-henkeä.
Mahtavuutta!
Myös Brett Coelhon kokoelmasta löytyy hehkua seinille.
Merkeistä on moneksi.
Katso myös, millaisia toteutuksia Coelhon pinnoista yhteistyössä Bleuxin kanssa syntyy esimerkiksi tylsiin toimistotiloihin.
home in HEL 
Vastaa