Saippuakuplien taikaa
24/09/2013 § Jätä kommentti
En saanut lapsena selvästikään tarpeekseni saippuakuplista.
Pieni puhallus ja saippuanesteestä tuli ameebamaisesti leijailevia palloja ympäriinsä. Ne liitelivät hajalleen ja muuttivat tuulen mukana hiljakseen muotoaan. Pinnalla kiilteli vaaleanpunaiset, vihreänsiniset ja keltaiset kujeet. Ennen kuin pintajännitys raukesi ja pallo räsähti tyynesti miljooniksi saippuapisaroiksi, sai pieni ihmislapsi taltioitua muistoihinsa monta taianomaista hetkeä.
(Screenshots via alexdewitt.nl, photos: Chris van Koeverden)
Eipä tainnut saada tarpeekseen saippuakuplista hollantilainen Alex de Wittekään. Minä ostan ehkä saippuakuplapurkin puoliherjallaan vielä joskus vappuisin ja puhaltelen huulet nolosti rullalla niitä takavasemmalle puistopiknikillä. – Mutta tämä Alexpa vangitsi kuplan taian lasiin ja ripusti kattoon.
Miten epätäydellinen muoto onkaan täydellinen. Ilmiömäistä.
(Screenshots via alexdewitt.nl, photos: Chris van Koeverden)
Miten joku niin suuri, voi olla niin heiveröinen. Sekunnin sadasosan leiju on jäädytetty lasiksi. Eikä koossa ole säästelty. Nämä ovat niitä, joiden tekemiseen saippuanesteellä ja isolla muotillakin tarvittiin kaksi kättä ja pitkä juoksu, eikä huulia ollenkaan.
Ja jokainen lamppu on oma uniikki yksilönsä, aivan kuten saippuakuplatkin. Tämä olkkarin katossa voit toistaa ilmiömäisen flash backin lapsuuteen vaikka joka päivä.
Suosittele
Fingerporin omanilaisserkku
06/09/2013 § Jätä kommentti
Saako töissä olla hauskaa? Ihan nauruksi asti?
Aloitin äskettäin uudessa työpaikassa. Parin viikon tiukan empiirisen tarkkailujakson jälkeen näyttää vahvasti siltä, että täällähän on hauskaa. Töitä tehdään kovaa, mutta siitäkin voi nauttia. Miten epäsuomalaista!
Älä nyt vaan hymyile, ettei kukaan näe. Voivat herra ties jopa luulla, että tykkäät työstäsi. Täällä ollaan ja kärsitään. Tämä on rankkaa työtä. Nih.
Hyvä meininki syntyy jaetun ammattitaidon lisäksi pienistä käytäväkeskusteluista, todellisesta tiimihengestä ja päivän parhaista tai huonoimmista letkautuksista. Nauraa saa. Ihan niin, että muutkin huomaa. Töissä saa olla hauskaa.
Oikeasti.
Järkytä toimistossasi katkerana kärvistelevät selma-annelit ja pistä paremmaksi solvauksia laukovien kalevien kaksimieliset jutut. Ripusta seinälle vähän etelän hetelmiä, Fingerporin omanilaisserkun letkautuksia.
Pienten nerokkaiden sanaseppoilujen taustalla on omanilainen Nabs, eli Nabhan Abdullatif, joka on kirkastanut arjen sanonnat herttaisiksi kuviksi.
Deviantart-sivustolla näkee Nabsin töitä, mutta lisää herkullisia kuva-arvoituksia löytyy Nabsin Webstagram-sivulta. Voit seurata häntä myös Facebookissa.
Inspiroivan julistesarjan bongasin alunperin Designboltsista.
Suosittele
Voimatirsojen onepiece
02/09/2013 § Jätä kommentti
Kaipaan välillä pakoa pehmeään huoneeseen, jossa ovet ei kolahda, teevee ei pauhaa, aurinko ei paista. Pieneen hellään huomaan, jossa voin vetää sikeät ja syvät voimatirsat. Ei siinä huoneessa tarvitse kauan viipyä. Kuulemma 20 minuuttia riittää energisoimaan uupuneimmankin ruhon.
Ensin purskahdin nauruun.
Sitten aloin harkita vakavasti meleeratun päämakuupussin hankkimista. Kehtaisiko tuota käyttää kuitenkin? Noloa se pilkkiminenkin omalla tavallaan on. Vanulla täytetty strutsin pää korville sporassa, bussissa, kahvilassa, kirjastossa, lentokentällä. Ei hitto vie, vaikka kesken Alepa-reissun. Mitäs sitä ihminen yhtäkkiselle väsähdykselleen muuta voisi?
Nerokasta!
Kieliposkessa, tai vähintään jätkien mökkireissulla suunniteltu Ostrich pillow on juuri niin hullu keksintö kuin päälle päin näyttää. Aivot onepiece, jossa on vielä taskut käsille. Täydellistä.
Maailman kätevin tapa tehdä itsestään kerralla virkeä ja viisaan näköinen.
home in HEL 