Saippuakuplien taikaa
24/09/2013 § Jätä kommentti
En saanut lapsena selvästikään tarpeekseni saippuakuplista.
Pieni puhallus ja saippuanesteestä tuli ameebamaisesti leijailevia palloja ympäriinsä. Ne liitelivät hajalleen ja muuttivat tuulen mukana hiljakseen muotoaan. Pinnalla kiilteli vaaleanpunaiset, vihreänsiniset ja keltaiset kujeet. Ennen kuin pintajännitys raukesi ja pallo räsähti tyynesti miljooniksi saippuapisaroiksi, sai pieni ihmislapsi taltioitua muistoihinsa monta taianomaista hetkeä.
(Screenshots via alexdewitt.nl, photos: Chris van Koeverden)
Eipä tainnut saada tarpeekseen saippuakuplista hollantilainen Alex de Wittekään. Minä ostan ehkä saippuakuplapurkin puoliherjallaan vielä joskus vappuisin ja puhaltelen huulet nolosti rullalla niitä takavasemmalle puistopiknikillä. – Mutta tämä Alexpa vangitsi kuplan taian lasiin ja ripusti kattoon.
Miten epätäydellinen muoto onkaan täydellinen. Ilmiömäistä.
(Screenshots via alexdewitt.nl, photos: Chris van Koeverden)
Miten joku niin suuri, voi olla niin heiveröinen. Sekunnin sadasosan leiju on jäädytetty lasiksi. Eikä koossa ole säästelty. Nämä ovat niitä, joiden tekemiseen saippuanesteellä ja isolla muotillakin tarvittiin kaksi kättä ja pitkä juoksu, eikä huulia ollenkaan.
Ja jokainen lamppu on oma uniikki yksilönsä, aivan kuten saippuakuplatkin. Tämä olkkarin katossa voit toistaa ilmiömäisen flash backin lapsuuteen vaikka joka päivä.
home in HEL 
Vastaa