Nuori, joko kodistasi löytyvät nämä?
17/11/2013 § Jätä kommentti
* Sponsoroitu *
Ihan sama, miten matemaattisen tarkasti keskellä kämmentä on juuri tuoreeseen kotiin muuttaneen nuoren ihmisen peukalo, hän tarvitsee kotiinsa muitakin välineitä sekä työkaluja kuin vasaran, ruuvimeisselin ja aterimet.
Home in HEL listasi kymmenen arkea helpottavaa lahjavinkkiä esimerkiksi juuri kotoa muuttaneen nuoren kotiin. Fiksu hankkii joululahjat netistä ja välttää jouluruuhkat. Alla olevat tuotteet ovat ostettavissa vaikka yhdellä iskulla, koska löytyvät kaikki verkter.fi -nettikaupasta.
1) Functional Form -pihdeillä nostat leivät paahtimesta sähköiskutta ja käännät pannulla tirisevät halloumit nätisti.
2) Liimapistoolilla rikki menneet esineet korjaantuvat hetkessä. Värikkäillä liimapuikoille kädentaitoinen saa myös tyydytettyä pahimman kotoilupuutteensa esimerkiksi koristelemalla purkkeja ja purnukoita uuteen käyttöön.
(m.ua)
3) Tosi asiassa koti tarvitsee varmasti enemmän akkukäyttöistä Pora/ruuvinväännintä kuin niitä yleensä ensimmäiseksi hankittavia vasaroita ja ruuvimeisseleitä. Kevyt akkuporakone vääntää kalusteet kokoon hetkessä ja poraa reiän, kun pitää saada seinään se ylioppilaslahjaksi saatu taulu.
4) Jos ihan rehellisiä ollaan, niin esimerkiksi opiskelijaboksissa korkkiruuveja ja korkinavaajia ei ole koskaan liikaa. Kokoelmaa pitää löytyä tietenkin juhlien ja kutsujen varalle, mutta myös mukaan otettavaksi (ja hukattavaksi) laskiaisena, vappuna, uutena vuonna, vuosijuhlissa, juhannusfestareilla ja saunailloissa.
5) Sakset ovat kotiavainten ohella yksi hukatuin kodin esine. Tavallisia laadukkaita keittiösaksia tarvitaan yhden hengen talouteenkin useammat. Muistathan, että huolimattomuuttaan puolisokealle nuorelle sopivat toki perinteiset oranssit. Väriskaalaa löytyy runsaasti, mutta tyylikkäin ja varmin valinta on saksillekin tietenkin musta.
6) Tämä maa rakentuu pizzan varaan. Nuoret syövät sitä keskellä yötä, aamupalaksi, kiireessä, laiskuuttaan, mielikuvituksettomuuttaan tai vaikka vain päästäkseen nauttimaan hetken tonnikalamakaroniannosta mukavammasta mausta. Sitä syödään, kotona, ravintolassa, paikallisbussissa, kekkereillä sekä ilo- ja huoliruuaksi. Yhdessä ja yksikseen, usein ja varmasti. Kunnon pizzaleikkuri nopeuttaa tankkausta, eivätkä etusormet puudu tylsillä aterimilla piiraan leikkaamisesta.
Myös seuraavat ovat osoittautuneet hyviksi ideoiksi opiskelijaelämän humussa.
7) Mattoveitsi. Kaikkeen sellaiseen, johon saksi ei pysty.
8) Taskulamppu. Koska kynttilät ovat tunnelman vuoksi – ei sähkökatkojen. Hyvät ottaa mukaan kolpatessa pimeään vinttikomeroon sullottuja tenttikirjoja.
9) Macgyvermäinen monitoimilinkkari. Koskaan ei tiedä, joudutko purkamaan Martelan tuolisi, ruuvaamaan vessan lukon irti, korjaamaan ovikellon, veistämään kosteudesta paisuneen ikkunanpokan auki tai leikkimään muulla tavoin 90-luvun toimintasankaria.
10) Kuumailmapuhallin. Kun kyllästyt ensimmäisenä opiskeljavuotena kapinallisen kirkkaaksi maalaamiisi tuoleihin.
Miten on, löytyvätkö nämä tarvevälineet edes omasta kodistasi?
Yhteistyössä: verkter.fi
Minne katosi varjo?
13/11/2013 § Jätä kommentti
Kun kaipaan valoa, kaipaan varjoja. Tummia säikeitä, jotka leikkivät seinällä auringon kanssa. Jalkojen juureen maalattuja ihmishahmoja ja ohi kiitävää tummaa havinaa.
(millionsofcolours.wordpress.com)
Osaamme jo suojautua kaamokselta. Täytämme kotimme keinovalolla. Tuijotamme sirrillään sinertäviä päivänvalolamppuja. Istutamme nurkkiin hämäriä tunnelmalamppuja.
Mutta minne katosi varjo?
Nyt ei googlet auta. Törmäsin puolivahingossa hämmentävän vaikuttavaan varjotaiteeseen, joka ihastutti sekunnissa. Tämän jälkeen olen kuluttanut tunteja etsien kohtuuhintaista varjotaidetta makkariin, jonne kevään ensimmäinen valo laskeutuu sitten joskus. Epätoivoisena harkitsin jopa kiertäväni rautalangasta omat sanat, kunnes ymmärsin sen olevan huomattavasti taidokkaampien hommaa.
Upeimmin näistä taitelijoista rautalankaa vääntää Fred Eerdekens.
Larry Kaganin rautalankatuherrukset muuntuvat valon myötä arjen esineiksi.
Kumi Yamashitan unenomaiset varjotyöt hämmentävät. Mistä kuviot oikein tulevat?
Dion Horstmansin työt eivät omaan budjettiini ihan osu. Ihailla niitä kuitenkin voi ilmaiseksi.
Kanadalainen John Tong on ulottanut varjot osaksi säilytyshuonekaluja.
Chic!
Vaikka naulakot eteiseen mahtuisivatkin, jäisi monessa kaupunkilaiskodissa Tongin naulakoiden upeat varjot kokematta pienen eteisen vuoksi. Kannattaa muistaa, että varjotaide vaatii tilaa tai taideteokselta kohtuullista kokoa.
Jayson Homen kuutiot ovat edullisia ja lähes yhtä hienoja. Kun ne asettaa roikkumaan katosta, varjot liikkuvat päivän myötä ympäri huonetta.
Urban Outfittersin prismat irtoavat alle 40 euron, ovat pieniä ja toisin kuin monet muut koristeet, näitä toimitetaan myös Suomeen. Varjojen avulla varjokoristeen kokoa voi tietenkin laajentaa näppärästi, jos tila antaa myöden.
Fab.comin moniulotteinen symmetria kiehtoo. Suomeen näitä postauksen halvimpia sisustusteoksia ei valitettavasti saa tilattua.
(fab.com)
Aivoriihikuivat aivot
04/11/2013 § Jätä kommentti
Jokaisella luovan alan ammattilaisella tulee eteen päivä, kun pää lyö tyhjää. Joillekin jopa useammin.
Sen lisäksi, että inhimillisesti emme vain ole jokaikinen päivä tai tunti luovimmillamme, suurin osa meistä istuu konttorirottana mitä tylsemmissä palaverikammioissa. Ideat haalistuvat harmaisiin avotoimistoihin, nukkaisiin sermeihin ja moninivelisiin marteloihin. Useimmiten pieni rentotuttava heti kahvin, muun paheen tahi työkaverien parissa riittää, mutta mitäs jos ei aina riitäkään. Jos kollegat aivoriiheävät tajunnastaan mitä upeampia ideoita ja sinä vain tuijotat pöytää. Mitä tehdä, kun päässä ei liiku mitään?
Nii-in. Se pöytä.
Pöytää ei ainakaan kannata tuijottaa, jollei toimistokalusteista vastaava ole älynnyt hankkia TJEP:in seitsemästä palasta koostuvaa pöytää palaveripiristykseksi ja ryhmätyövirikkeeksi. Sen lisäksi, että TJEP:in luomus on epäsuhta ja värikäs läikkä arjessa, pöytä on kuin tehty tiimityöhön. Pöydät voi irroittaa työpajoissa ja koota tarpeen mukaan palapelimäisesti yhteen. Koko huone muutta muotoaan sen mukaan, miten neuroottisen tarkkoja ovat edelliset kokoustelijat olleet kokoamaan pöytää prikulleen samaan muotoonsa.
Miksi kokoushuoneiden pöydät painavat tonnin, ovat yhdestä palasta veistettyjä hirviöitä ja siirtyvät maksimissaan 90 astetta tukkien kulkureitit, jos joku haluaa hetkeksi luovan ryhmätyötilan? Miten voi pursuta ideoita, jos joutuu tuijottamaan kahviläikkäistä harmaata melamiinipintaa?
Miksi tätä ei ole tehty aiemmin – tai jos on aiemmin, niin ei laajemmin?









































