Aivoriihikuivat aivot
04/11/2013 § Jätä kommentti
Jokaisella luovan alan ammattilaisella tulee eteen päivä, kun pää lyö tyhjää. Joillekin jopa useammin.
Sen lisäksi, että inhimillisesti emme vain ole jokaikinen päivä tai tunti luovimmillamme, suurin osa meistä istuu konttorirottana mitä tylsemmissä palaverikammioissa. Ideat haalistuvat harmaisiin avotoimistoihin, nukkaisiin sermeihin ja moninivelisiin marteloihin. Useimmiten pieni rentotuttava heti kahvin, muun paheen tahi työkaverien parissa riittää, mutta mitäs jos ei aina riitäkään. Jos kollegat aivoriiheävät tajunnastaan mitä upeampia ideoita ja sinä vain tuijotat pöytää. Mitä tehdä, kun päässä ei liiku mitään?
Nii-in. Se pöytä.
Pöytää ei ainakaan kannata tuijottaa, jollei toimistokalusteista vastaava ole älynnyt hankkia TJEP:in seitsemästä palasta koostuvaa pöytää palaveripiristykseksi ja ryhmätyövirikkeeksi. Sen lisäksi, että TJEP:in luomus on epäsuhta ja värikäs läikkä arjessa, pöytä on kuin tehty tiimityöhön. Pöydät voi irroittaa työpajoissa ja koota tarpeen mukaan palapelimäisesti yhteen. Koko huone muutta muotoaan sen mukaan, miten neuroottisen tarkkoja ovat edelliset kokoustelijat olleet kokoamaan pöytää prikulleen samaan muotoonsa.
Miksi kokoushuoneiden pöydät painavat tonnin, ovat yhdestä palasta veistettyjä hirviöitä ja siirtyvät maksimissaan 90 astetta tukkien kulkureitit, jos joku haluaa hetkeksi luovan ryhmätyötilan? Miten voi pursuta ideoita, jos joutuu tuijottamaan kahviläikkäistä harmaata melamiinipintaa?
Miksi tätä ei ole tehty aiemmin – tai jos on aiemmin, niin ei laajemmin?
home in HEL 
Vastaa