home in HEL

Tavataanko kellon alla?

25/03/2014 § Jätä kommentti

Ajassa, jolloin kannamme koko elämämme kirjoa taskupuhelimessa on aika siirtyä aimo askel takavasempaan. Tuloksena on suuri fläppikello, joka muistuttaa tulevista tapahtumista, anopin syntymäpäivästä tai vaikka kauppalistan tärkeimmästä elintarvikkeesta.

Tyylikäs kello on yksinkertaisuudessaan riemastuttava. Jopa Helsingin yleisin tapaamispaikka ”kellon alla” saa uuden merkityksen tämän huikean Kiwi & Pom tapaamiskellon alla.

Mitäköhän tekee sen kuuluisimman kellon omistava Stokka? Sisustustarjonnan valitsijan kannattaisi tosissaan ottaa tämä ihmevekotin valikoimiin. Ainakin minä saattaisin seisoa määrätietoisen onnellisena ensimmäisenä kassajonossa.

(kiwiandpom.com)

Tänään on joskus

20/03/2014 § Jätä kommentti

Mitä impulsiivinen teknologiakehitys tekee roboteille? Tai kierrätys vanhoille parittomille muttereille? Minne päätyvät käyttämättömät kannattimet, ylimääräiset naulat ja kodittomat liittimet sen jälkeen, kun tunget ne lähimpään purkkiin keskellä remppaa?

Jos vaikka vielä joskus niitä tarvitsisi.

Isät, pojat, äidit ja tytöt, tänään on joskus. Ainakin, jos on kierrätysrobottifaneihin uskominen.

Herätä sisälläsi uinvuva kierrätysjätetaitelija, lehmistä laajemmalle irrottautuva äkkijyrkkä – tai innosta ainakin lapsestasi sellainen.

Hae vaikka jo viikonloppuna unohdetut ruuvit ja mutterit esille. Vietä askartelun parissa hienoa laatuaikaa. Pelkällä liimalla, muutamalla ruuvilla ja mielikuvituksella metallisista unohdetuista rojuista saa viehättäviä kierrätysrobotteja lastenhuoneen hyllylle, olohuoneen tärkeimmälle paikalle tai kotialttariksi urbaanin kotiin. Jos robotit liittää tukevasti, kestävät ne leikkimistäkin.

Mitä tahansa olet varastoosi hamstrannutkaan, nyt sille löytyy käyttöä.

Tässä puuhassa rajana on vain mielikuvitus ja samalla tulee kevätsiivokin tehtyä siellä, minne turhaa tavaraa on kertynyt.

Kierrätysrobotin tai siis fobotin (Found Object Robot = Fobot) etu on se oma järjettömyys. Mitä hullummista esineistä sen kokoat, sitä hauskempi on lopputulos.

Ruosteiset maustepurkit, mittarit, raastinpäät, haarukat, lusikat, napit, nupit, taskulampun kannat, muffinssivuoat, teroittimet, kissansilmät. Lattialle pudonneet joulukoristeet, puretut kellon koneistot, kierteelle jääneet rautalangat, haljenneet lastat, vinoutuneet vispilät. Katkennut helmikoru, pariton korvis, teini-ikään kasvaneen marmorikuulat. Tuntematon palapelin palanen, irronneet pikkunuken raajat, revennyt lampun varjostin. Kolhiintunut teesihti, narunsa menettänyt heijastin ja lukitussysteeminsä menettänyt avaimenperä. Puuterihuiskun pää, meikkaiboksista irronnut pikkupeili, kaapistonkokoamisesta ylijääneet ruuvit. Vanhat pelinappulat, värinopat ja Alfapet-kirjaimet. Nukkekodin jalkansa menettänyt sohva ja pääsiäismunista saadut lelut. Tilpehööri, rihkamaroju, vanhentunut elektroniikka, seitteihin peittynyt varaosalokero. Rompelaatikko, lelusäilö ja kynäkori. Keräilykortit ja tyhjät lääkepurkit. Tussittomat tupit, skumppapullon korkit ja pestyt papupurkit.

Aineksia löytyy joka kodista.

(Screenshots via ifobot.com)

En todellakaan tiedä, mitä minulle, entiselle koriste-esinevihaajalle on käynyt, mutta nämä robotit, tai siis fobotit, herättävät minussa äidillisen myötätunnon ja kiintymyksen tunteen. Haluan on kierrätyskoristekokoelman, joka sisältää ne kaikki kymmenen toinen toistaan hellyyttävämpää ja eriskummallisempaa pientä fobotpoikaa.

Nämä pienet ruostekasat ovat kaikessa kömpelyydessään ihania!

Vaaleaan, kiiltäväpintaiseen ja suoralinjaiseen kaupunkikotiin robot sopivat kuin punainen nenä Pelle Hermannille. Hullutta, kekseliäisyyttä ja rouheutta. Mutterisilmien suuri sympatia ja vinojen ruuvijalkojen voima saa ihastuttavan kontrastin.

Home in HEL keräsi fobotinrakennukseen satoja ideoita Pinterestiin.

(pinterest.com)

ps. Jos laiskuus tai mielikuvituksettomuus riivaa, kierrätysfoboja voi myös ostaa mm. Etsystä ja Ifobot.comista, burrowburrow.com, bennettrobotworks.com, stephanehalleux.com, Flickr:Tinkerbots

(twistedsifter.com)

Kierrätys on nykyään tehty kiitettävän helpoksi ja erityisesti käyttämättömille metalleille, joten loput kannattaa askartelun jälkeen viedä keräyslaatikkoon. Metallin kierrätys on todella hyödyllistä sekä rahallisesti että ympäristön kannalta. Tiesitkö, että kierrätysmateriaalia käytettäessä energiaa säästyy 75-95 % verrattuna uuden raaka-aineen käyttöön. Metalleja voi myös kierrättää lähes loputtomiin.

Kiipeä vuorelle. Joka päivä.

04/03/2014 § 2 kommenttia

Tuttavani kertoi talvilomareissustaan ja tokaisi rantakohteeseen jokaisen haluavan.

Todellako? Itse en suhteellisen aktiivisena reissajana usko näin yksioikoiseen vastaukseen ollenkaan.

(littleredstuga.se)

Minulle piisaa lomalla, jos näen valoa, usvaa ja aamukasteen. Näiden ilmiöiden saavuttamiseksi korkeuserot ovat plussaa ja kuvauksellinen, monipuolinen luonto aito maukas kirsikka kakun päällä. En toki sylkäise auringon paahtamille paratiisirannoillekaan, mutta jostain syystä suurempaa kutsumusta, tuntuvampaa sydämen pamppailua ja kokonaisvaltaisemman elämyksen herättävät jyhkeät vuoret ja polveilevat laaksot.

Muistan kuikuilleeni Japanissa pikajunan sivuikkunasta pilvien lomassa lepäävää Fujia. Vaikka ehdin nähdä kivijättiläistä vain hetken, se sai sieluni rauhoittumaan. Balissa tulivuorelle aamuhämärässä kipuaminen ja Sri Lankassa vuoristojunan avoimessa oviaukossa riippuminen kuuluvat yhtä lailla kultaisiin lomakokemuksiin. Chilestä muistan parhaiten vuoristomajatalon herkullisen juustovoileivän ja kiireaikataululla tuulenpuuskissa tavoitellun Torres del Painen kolmihuipun, Andorrasta havuneulaiset polut ja viherkeltaisen tilkkutäkkilaakson, Kolumbiassa Bogotan yläpuolelle kohoavan Monserraten, Islannista vuoren pintaa nuolevan savun. (Linkeistä pääsee Sinnetänne -matkablogimme kuviin ja teksteihin kyseisitä paikoista.)

Korkeuksiin nouseminen on aina uniikki koettelemus, eikä suurta kivijättiä käy uhmaaminen. Juurella voi olla läkähdyttävän kuumaa ja jyrkkää, laella viileää ja laakeaa. Vuoret kasvavat kohti aurinkoa, antavat kontrastin taivaanrannalle ja huipulta sulavalle lumelle vettä soljuvat uomat. Tuulensuojaiset taskut ja karusti myrskyjen riepoteltaviksi jätetyt kitukasvuiset väkkäräpuut. Ihminen pienenee luonon vierellä, mitä korkeammalle käy tie. Matkalla huipulle polku muuttaa muotoa kuivasta irtosoraisesta mutaiseen juuriston haastamaan mäkeen. Vuorta harva voittaa, mutta valloitukseen kykenee usein ihan tavallinen peruskuntoinen seikkailija. Palkkiona saa palan taivasta.

Huonekaluissa yksi kamalin lapsuuden kokemukseni on pieniä muovikuulia vuotavat, keinonahkaiset säkkituolit. Fat Boyt ovat pelastaneet hikisen säkkiksen häpeältä, mutta ruotsalaisen Little Red Stugan vuorijono ottaa vielä yhden askeleen kohti merkityksellistä huonekalua. Oma vuori kotona – vaikka lastenhuoneessa.

Ihanaa. Voit saavuttaa näin palan taivasta joka päivä!