Sisustusvyötiäinen lattialla
23/06/2014 § Jätä kommentti
Parhaat materiaalit on jo keksitty. Ehkä niitä ei vain käytetä oikein tai niin monipuolisesti kuin olisi mahdollisuus.
Englantilainen Ting tietää, mikä esine vaatii toisen käyttötarkoituksen.Tuotekirjosta löytyy tiukaksi kudelmaksi solmittuja turvavöitä kestäviksi raheiksi ja muotonsa pitäviksi riippumatoiksi. Paksut nahkavyöt Ting on asettanut tyylikkäästi riviin lattialle tai paneeliksi seinälle.

Kierrätysmateriaalin elävä pinta rakentuu kulumista, rei’istä ja koristekuvioista, joita viljellään harkitun viileästi. Vyömatto saa pisteet matolla viihtyvän koiran omistajalta. Ihana idea – ja ennen kaikkea kestävä! Jopa meidän staffi voisi tuolla lattialla venytellä ilman matosta vähitellen venyviä rihmoja kynsien välissä. Kiiltävä pinta kestää myös likaa erinomaisesti.
Erityisen hienoksi vyöidean tekee heureka- fiilis. Ihan heti, ei materiaalia tunnista ja keksiessään pinnan alkulähteen saa hymistelevän ahaa-elämyksen.
Ah vöitä, niin joo, tietenkin!
Liian paksu lampuksi
05/06/2014 § 1 kommentti
Kaikki paras on äärisuperlatiivista.
Kauneimmat huonekalut ovat ylitsevuotavan linjakkaita, kumman kulmikkaita, söötisti siroja tai röyhkeyttä lähentelevän krumeluureja. Myös karu skandinaavinen puhtaus perustuu äärimmäisyyteen, joskin nimenomaan ääriniukkaan ja -tarkkaan muotokieleen. Jopa väriskaala on viimeiseen pisaraan hillitty. Minimalistinen sävyjen vaihtelu saa tilan joskus tuntumaan jopa yksiväriseltä, vaikka vaalean tai harmaan sävyjä on pohjoisen kansoilla käytössään melkein yhtä runsaasti kuin lumi-termejä eskimolla.
Sama äärimmäisten ominaisuuksien estetiikka toimii esineissä ja huonekaluissa. Överisti simppeli, mielipuolisesta koristeellinen tai suhteettoman suuri on kaunista. Muotojen hillitty herkkyys, idean mahdottomuus tai minimääriin jäävät saumat ovat lähes klassista tavoiteltavaa.
Ehkä siksi järjettömän pahasti lässähtäneet, valopallon tavaomaisesti olemuksesta muodottomuuteen valahtaneet ja lähes hallitsemattomaan boteromaiseen lihavuuteen nojaavat lamput kiehtovat. Ihan vähän huumoria, ripaus jopa säälittävää kohtuuttomuutta. Ihan liikaa massaa, mutta ei sitten liikaa kuitenkaan. Pieke Bergmansin maailma valahtaa silmille voimakkaasti.
Bergmansit valaisimet venyvät, vanuvat, paisuvat ja putoavat. Ne valahtavat lattialle, pullahtavat muodottomiksi, sulavat käsiin.
Harvoin näkee hetkeä, jolloin valaisimet nousevat pääosaan, ja huonekalut, jopa itse valo himmenevät hehkulampun muodon rinnalla. Ainakaan näin räikeästi.
Bergmanin huoneissa kaikki katseet kiinnittyvät valaisimiin, jossa on jotain vinoutuneen kummallista ja silti niin häkellyttävän puhuttelevaa. Otteessa on rohkeutta, jonka toivoisi laskeutuvan suomalaiseen designhubiin. Mietipä ruokapöydälle asti valuvaa Lokki-lamppua tai tasolle valahtavia tavallisesti tarkkaa linjaa seuraavia aaltomaljakkoja, Aarnion muodottomaksi sulanutta pallotuolia tai lituskaisena makaavaa block-lamppua.
Muodottomuus on uusi muoto ja mahdottomuudessaan suuri mahdollisuus, kun siihen rohkeudella tarttuu.

Kaiva kultasi kellarista
07/05/2014 § 1 kommentti
Kaipaan jo sitä iltapäivää, kun on taas kevyt haravoida ja kaivaa uusi vako levänneeseen maahan. Ripustaa pyykit ulkosalle. Juoda kupposet nihkeässä puutarhakeinussa. Tuunata Kombille teipistä vauhtiraidat. Koristella kaunokainen värikkäillä mustekaloilla ja antaa hevoselleni uusi nätti kori tulevia piknikretkiä ajatellen. Ihan pian saan kuljettaa siinä termarin ja evässämpylöitä. Ja ihan vaan ajella. Matkalla ei minnekään.





















