Tuoliperheitä
13/12/2011 § Jätä kommentti
Kuka sanoi, että ruokapöydän tuolien pitää olla määrämittaisia ja samanlaisia? Miksi meidän pitää monistaa sama malli neljä – tai kuusi kertaa? Miksi ihmeessä?
Eikö tuolit voisi valmistaa takapuolen koon – tai vaikka istujan persoonallisuuden mukaan? Joo!
Ajatuksesta innostunut on ainakin japanilainen suunnittelija Junya Ishigami, jonka tuoliryhmä on ulkonäöllisesti veistetty samasta puusta – tai pikemmin verkosta – mutta jokaisella on oma ainutlaatuinen kokonsa ja muotonsa.
Suunnittelija on kertonut Dailytonic.comissa havainneensa sen, että muotoa ja kokoa muuttaenkin tuolit säilyttävät harmonisuutensa. Ne ovat kuin perhe. Yksi on leveä, toinen pitkä. Yksi on lyhyt ja yksi tavallisen kokoinen. Hännänhuippuna on tietenkin pikkiriikkinen jakkara.
Ishigami pitää hauskana ideaa siitä, että voi istua aina oman fiiliksen mukaan eri tuoleille. Ja tietenkin tuolit asettuvat pöydän ympärille yhtä heterogeenisesti kuin perhe. Vähän kukin omana ainutlaatuisena itsenään, mutta samalla yhteenkuuluvana ryhmänä.
Myös Matthew Hilton uskoo myös samankaltaisten puhdasmuotoisten puutuolien yhdistämiseen. Ainakin hyvin vapaasti hän yhdistelee erilaisia ruokatuolejaan, vaikka alunperin yksilöt onkin tarkoitettu varmasti kuuden jengeihin.
Graig Bassamin traktorin istuimia myötälevät kolme jakkaraa löytyvät kukkaroa kirpaisevaan hintaan Design with Reach -verkkokaupasta.
Tanskalainen Mater-jakkaroiden kolmihenkinen perhe on siro kokonaisuus.
Monimuotoisen tuolin illuusioon on päätynyt myös Vivian Chiu Inceptioniksi nimetyssä, taideteosmaisessa tuolissaan. Se on yksi ikuisuuksiin perspektiivisesti jakautuva tuoli, mutta maatuskamaisesti samalla 10 tuolia. Pienimmällä tuolilla ei kyllä pysty istumaan kapeatakapuolisinkaan vieras, mutta mitäpä ei sisustus illuusion vuoksi tekisi.
Suosittele
Muovivihan loppu
21/10/2011 § 2 kommenttia
En tavallisesti pidä muovista (tai vastaavista synteettisistä materiaaleista) valmistetuista esineistä tai -huonekaluista, niiden epäekologisuuden vuoksi.
Muovi ei materiaalina myöskään hengitä ja elä kuten puu. Lisäksi se on Suomen keleihin ja eläinperheeseen liian sähköinen materiaali. Muovituoli tuskin koskaan saisi meilläkään loistaa kiiltävänä ilman lievää karva- tai pölykerrosta.
Toisaalta muovin avulla voi löytää kutkuttavan tasaisia muotoja huonekaluille. Toisin kuin puusta, jonka vääntämisessä ja elämisessä on varmaan monella muotoilijalla mennyt hermot.
Muovin muotoiluun on mestaroitunut mm. italialainen Kundalini, jonka Hara-tuoli on simppelisti symmetrisen kaunis. Edestä katsoen nätti kuin nappi. Sivuilta selviävät monimutkaiset muodon oivallukset.
Tanskalaisen Martin Ballendatin Perillo Lounge Chair on valahtanut muotoonsa kuin auringossa lämmennyt kynttilä.
Materiaali taipuu hienostuneesti. Muoto on Kundalinin Haraa herkempi.
Vieläkin kevyempi on neljän jalan varassa seisova Pikku-Perillo, jota muuten kauppaavat verkossa mm. toimistokalustekaupat (esim. saksalainen Hartmann). Henkilökohtaisesti ihastelisin tällaista kaunotarta paljon mieluummin kotiympäristössä kuin julkisissa tiloissa. Punainen istuisi makkarin nurkassa kuin kauniisti laskeutunut leveä silkkivyö.
Toisaalta julkinen tilakin saisi ihan uuden säväyksen, kun me tyylipelkoiset suomalaiset heittäisimme välillä roskiin ahdasmielisen revittelynpelkomme ja ikikestävän luoton kolmeen A:han (Aalto-Artek-Aarnio). Näitä mestareita toki yhtään väheksymättä.
Utrechtissa Perillo vietiin kongressikeskuksen auditorioon. Täällä keskittyminen herpaantuu varmasti yhtä helposti kuin missä tahansa seminaarissa – mutta syystä.
Pakko myöntää, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan tuo hengittämättömän tunkkainen sisustusystävänikin toimii. Kiiltelevän muodokas Perillo ei ole aiheuta sykähdytysefektiä ehkä ainoastaan kodin nurkassa, vaan toimii massana myös julkisissa tiloissa.
Muovin kiilto, muodot, värien kirjo ja säännöllisyys synnyttävät yhdessä upean efektin. Materiaalista ja ennakkoluuloista viis. Tämä ON hieno!
Lue lisää tästä yhdestä Euroopan moderneimmasta kongressikeskuksen auditoriosta Utrechtissä Hersteller-sivustolta.
Suosittele
Piikkejä takapuolessa
17/10/2011 § 3 kommenttia
Parhaiten sisutetut kodit sisältävät aina jonkin vekkulin esineen, joka saa hymyn huulille.Tämä on tullut osoitettua jo tässäkin blogissa monesti (kts. esim. Saappaan jäljet matolla – tarkoituksella, Onko tyhjä naulakko naulakko ollenkaan?, Hauskuutta ikkunanlaudalla).
Valentina Glez Wohlersin tuolit ovat veistoksellisia naurattajia, jotka toimivat samalla taideteoksena ja huonekaluna.Tämän kaktuksen piikitkään eivät satu.
Oliver Tilburyn tuolin jalat vievät show’n.
Meksikolainen suunnittelija Christian Vivanco kasvattaa puun istujan taakse.
home in HEL 