Kömpelön neliografiikan paluu
21/04/2012 § Jätä kommentti
Mitä tapahtuu oikeasti, jos katsoo kuvaputkitelevisiota viiden sentin päästä?
Ehkä tätä.
Syvin rakkaus on syttynyt Christian Zuzunagalla. Hän on laajentanut pikseliajatuksen kankaalle. Ja se, mikä on ruudulla virhe on tekstiilissä mitä hedelmällisin idea.
Zuzunaga suunnitteli pikselisohvan olleessaan vielä opiskelija. Kirjava kokeilu myytiin saman tien italialaisen huonekaluyrityksen Moroson kokoelmiin.
Saman herran tyynykokelma vasta paljastaakin, miten virheessä syntynyt kuvaruudun pikselikuvio synnyttää mitä upeampia väriyhdistelmiä.
Onkohan nämä tyynyliinat tehty kotialbumin huonosti käsitellyistä kuvista? Materiaalia taitaa ainakin löytyä vähän joka kodista. Ja väriyhdistelmiä tällaisille tyynyille on satojatuhansia.
Pikselit tekevät pinnasta kurinalaisen graafisen elämyksen, jota tekstiili pehmentää.
Mutta, mutta!
Onhan tämä nähty ennen kuvaputkitelevisioitakin. Kun oikeat väriyhsitelmät ja tarpeeksi pieni pikselikoko löytyy, värin ja muodon marssi alkaa muistuttaa isoäidin ristipistotöitä. Pyörä on keksitty taas uudelleen.
Kun siirrytään maanläheisimmistä väreistä kirjavampiin, mummon kammarin koristekirjailu muuttuu vähitellen ysärimäiseksi hipsterityyliksi.
Zuzunagan värit ja muodot vilisevät silmissä, mutta yksittäin tällainen komeus voi kruunata harmaimman arjen.
Jos kirjavuus pelottaa, näillä muodoilla voi toki aina ottaa askeleen myös kohti tylsyyttä.
Katrin Sonnleitner keskittyy matoissaan hillitympiin väreihin, mutta yhtäläiseen kurinalaisuuteen. Värit ovat kuin Suomen syksy. Yksivärisessä tai vaaleassa kodissa tämäkin värien ujous voi tuntua rohkealta valinnalta.
Suosittele
Viivasta asiaa
05/02/2012 § 1 kommentti
Viiva. Enpä keksi juurikaan tylsempää muotoa.
Useammalla viivalla sen sijaan syntyy jo taidetta, taikuutta, elämää ja kontrastia. Myös kotiin.
Tummien viivojen ja valojen leikki tuovat elämää muutoin stabiilin tilaan. Olipa se sitten päivän valo tai vuorokauden keinovalo, kontrastit syntyvät helpolla valon kajastaessa erilaisista viivoista koostuvan huonekalun läpi. Varjoistaan viivahuonekalut tunnetaan!
Tanskalaisen Mathias Bengtssonin Spun-tuoli jatkaa hienosti jalanjäljillä. Tuhti tuoli, muhkeat muodot ja kevyt tunnelma. On lähes mahdoton uskoa, että hengittävässä tuolissa on 50 metriä ”tummaa viivaa”.
Bengtsson jatkaa viivatutkielmaansa kunnianhimoisesti. Tästä tulee melkein mieleen aiemmin blogissa esitelty Kundalinin muotokieli (kts. Muovivihan loppu).
Sillä ei juurikaan ole väliä, onko ”viiva” terästä vai muovia. Olennaista ovat vain kontrasti ja viivan käyttö. Pituus, rytmi ja muoto. Rohkeus, määrä ja yllätyksellisyys.
Maarten Baas testaa ja kokeilee. Uskaltaa jopa katkaista vienosti viivan.
Cees Braakmanin pyöreät muodot ovat kuin symmetrisiä kukkasia. Tyynyt estävät verkkopainaumat takapuolessa.
Chris Martin ja Magnus Elebäckin Tio-sarja sopii sisätilojen lisäksi vaikka patiolle.
Japanilainen Nendo on viivan voimakas valtias. Tuotantoon kuuluu lukuisia esineitä, jotka on koostettu muutamista hassuista viivoista. Ja aivan älyttömän taidokkaasti! Tässä jää nykyaikaisinkin 3d-mallinnus välillä toiseksi. Parhimmillaan katseltuna viiva häviää, kuten tässä Thin Black Line -tuolissa.
Lähes epätodellinen viivojen leikki.
Nendon Sekitei-tuoli.
Nendon moniulotteinen sohvapöytä.
Patrick Brilletin lepotuolin pehmeys syntyy viivan kaarevuudesta.
Colin O’Dowd’n tuoli on muodoltaan perinteinen, mutta viivan käyttö ja mittasuhteet nostavat sen klassikkojen rinnalle. O’Dowd’n Rokker-tuoli on kevyt ja ilmava, mutta myös äärettömän tasapainoinen.
(colinodowd.com)
O’Dowd’n kanssa samaa muotokieltä puhuu Hee Wellingin leppoisa tuoli
Ja sitten klassikko Eames. Tietenkin. Ei tätä voi ohittaa.
Moderni Bend Seating-tuotanto jatkaa siitä, mihin Eames jäi. Pyöreän sohvapöydän ottaisiin niin meidän olkkarin katseenvangitsijaksi!
Eames’n ohella terästuoleistaan tunnettu klassikkosuunnittelija on tietenkin Bertoia.
(http://funky44.com/tag/1950s)
home in HEL 