Eläinpääfetissi
01/02/2012 § 5 kommenttia
Rakastan katsella ikkunoista ihmisten koteja ja niiden sisustuksia. Yleensä pitää tyytyä tirkistelemään lamppuja ja tauluja, sillä aika harva asunto on enää ykköskerroksessa. – Ja juurikaan muuta tavaraa ei nykykotiin mahdu.
Paitsi meidän naapurissa.

Ehdottomasti ilahduttavimmat ja kummallisimmat sisustustirkistelysekunnit olen viettänyt kahden korttelin päässä, jossa vanhan kivitalon kolmoskerroksen asunnon seinät on ahdettu täyteen oikeiden elämien päitä.
Eikä tässä vielä kaikki. Näyttää nimittäin melkein siltä, että muutamaa lajia ei ole tavattu edes safareilla enää vuosiin. Siirtomaahenkisen mahtipontista – ja samaan aikaan käsittämätöntä eläinten palvontaa! Vai pitäisikö sanoa antipalvontaa. Tappaahan ne eläimet on ensin pitänyt.
Sarvet ja päät sekä seinällä tuijottavat eläimet ovat oudoin ihmisluonnon keksintö sisustaa asuntoaan. Niin kitch idea, että se pitää tietenkin hyödyntää myös nykyaikana. Helpoin olisi kiertää kirppareita, löytää hiirtensyömä hirven pää, maalata se pinkiksi ja ripustaa toljtottamaan television päälle. Mutta riittääkö tuo? Tai toisin sanoen, onko sitä raukkaa pitänyt tappaa koskaan – edes 60-luvulla?
Ehei. Kaunista kotia varten ei tarvi tappaa muita eläimiä kuin pölypunkkeja ja turkiskuoriaisia.




Muotojen kannaltahan kyse on kallon ja kaulan harmonisista muodoista sekä massiivisen uhkeista sarvista, jotka antavat eloa seinään. Seinän kiintopistettä korostetaan symmetrisellä eläimen muodolla ripustamalla siihen pää.
Haa!
Kyse ei olekaan enää isännän metsäharrastusstatuksesta ja yhteiskunnallisesta machoilusta – vaan kodin harmoniasta. Korvaamalla oikea pää kipsistä valetulla tai pahvista taitellulla muodolla on ihmisen alistuminen siihen totuuteen, että villi luonto on urbaanielämästä jo kovin kaukana ja oma koti, eli pesä on metsästyksen voittava prioriteetti.
Graafisimman tunteen saa ilmavilla pahvipäillä. Foldeer tarjoaa hirviä jokaisessa värissä, siististi paperisessa pinossa kotiin toimitettuna. Pienen askartelusession jälkeen käsissä on särmikäs kaveri.

Tämä kolmen pekka on itse asiassa uniikki postikorttisetti, jota luvataan myös monissa väreissä tarpeen mukaan.

(etsy.com)
Tai jospa luottaisi perinteiseen pahvilaatikon ruskeaan?

Tai jospa symmetrisyyden ja valkoisen kodin harmoniaa säväytettäisiin väreillä?
Apua tarjoaa yllä olevia poroja tarjoava Christmas Boutique. Italialaisen Mihon värikkäitä puisia hirviä löytyy pohjoismaisesta mm. HUS & HEM -verkkokaupasta.


Mitä jos överin fetissin vetäisi vielä syvemmälle. Ranskalainen Frédérique Morrel tarjoaa räiskettä kobeliiniin tukahdutetuilla päillä.




Kesäyönhuumaa tarjoaa Stray Dog Designin vuohet.



Ideoille ei näy loppua. Taiteilija Rachel Dennyn eläimet on tukehdutettu sen sijaan villasukkiin ja neulepaitoihin.

Elävä pikseliseinä
19/01/2012 § 4 kommenttia
Älä jää kertaluontoisesti valitsemasi värin tai tapetin orjaksi. Hanki persoonallinen seinä, joka muuttaa ulkoasuaan omistajan viitseliäisyyden ja inspiraation mukaan.

Venäläinen nuori suunnittelija Amirko, oikealta nimeltään Amirkhan Abdurakhmanov heittää idean suoraan vanhoista mainostauluista. Hänen suunnittelemansa Change it!-seinän laattojen kolme puolta (valkoinen, musta ja värillinen) antaa lukemattomat mahdollisuudet huoneen tunnelmalle. Fiilis muuttuu omistajansa inspiraation ja mielikuvan mukaan.
Ylhäällä kuva seinästä, jossa on hyödynnetty väripalettia myötäilevät värilliset puolet. Alla esimerkkejä siitä, miten huoneen tunnelma vaihtuu muilla väreillä ja kuvioinneilla.

Kirjoita seinälle tai pue se sateenkaareksi. Näytä sillä rakkautta tai saa kavereidesi silmät sekaisin pikseleistä säännöllisellä kuviolla.
Kaunista tai oivaltavaa. Sinä valitset.
Aivan mahtava idea!

Eihän tämä toki mihinkään mummonmökkiin sovi, mutta urbaanissa, graafisessa kodissa voi olla upea lisä, mielikuvitusta pursuavan teinin huoneessa oman ilmaisun elementti ja visuaalisesti suuntautuneen nuoren kaupunkilaisen kodissa bileillan paras viihdyke.
Elävän seinän koti ei paljon tauluja tarvitse.


Valmiit tyypit
16/01/2012 § Jätä kommentti
Mikä on kunkin penkin tarkoitus?
Siis pitääkö siinä lukea lehteä, hengähtää tai lirkutella oman kullan kanssa? Vai onko se jonkun kodittoman peti? Mistä sen tietää?
Ranskalainen Thomas de Lussac on antanut penkeilleen jokaiselle oman tarinan.


Kaikkia ihmiskohtaloita Lussac ei toki penkkeihinsä ikuista. Toisessa pari flirttailee, toisessa päivystää Mona Lisa. Yleisesti Lussacin tarinat keskittyvät taiteeseen ja rakkauteen.
Tämä riittää.
Mona Lisan sylissä kelpaa levätä väsyneimmänkin kulkijan.

(ifitshipitshere.blogspot.com)
Tuottelias Lussac ei kuitenkaan ole jämähtänyt vain penkkeihin, vaan hän viljelee ihmishahmoja myös muualla sisustuksessa.
Moonwalk-lamppu toimii niin yksin kuin pareina – tai tarvittaessa jopa suurempina joukkoina.


Hahmoilla voi elävöittää joko yksittäisen kodin kohdan tai herättää niiden hengen överisti hullutellen pitkin kämppää.
(magazine.fabriquerenfrance.com)


Lisää Lussacin tuotantoa löytyy hänen suunnittelusivuiltaan ja kaupastaan.
