Fingerporin omanilaisserkku
06/09/2013 § Jätä kommentti
Saako töissä olla hauskaa? Ihan nauruksi asti?
Aloitin äskettäin uudessa työpaikassa. Parin viikon tiukan empiirisen tarkkailujakson jälkeen näyttää vahvasti siltä, että täällähän on hauskaa. Töitä tehdään kovaa, mutta siitäkin voi nauttia. Miten epäsuomalaista!
Älä nyt vaan hymyile, ettei kukaan näe. Voivat herra ties jopa luulla, että tykkäät työstäsi. Täällä ollaan ja kärsitään. Tämä on rankkaa työtä. Nih.
Hyvä meininki syntyy jaetun ammattitaidon lisäksi pienistä käytäväkeskusteluista, todellisesta tiimihengestä ja päivän parhaista tai huonoimmista letkautuksista. Nauraa saa. Ihan niin, että muutkin huomaa. Töissä saa olla hauskaa.
Oikeasti.
Järkytä toimistossasi katkerana kärvistelevät selma-annelit ja pistä paremmaksi solvauksia laukovien kalevien kaksimieliset jutut. Ripusta seinälle vähän etelän hetelmiä, Fingerporin omanilaisserkun letkautuksia.
Pienten nerokkaiden sanaseppoilujen taustalla on omanilainen Nabs, eli Nabhan Abdullatif, joka on kirkastanut arjen sanonnat herttaisiksi kuviksi.
Deviantart-sivustolla näkee Nabsin töitä, mutta lisää herkullisia kuva-arvoituksia löytyy Nabsin Webstagram-sivulta. Voit seurata häntä myös Facebookissa.
Inspiroivan julistesarjan bongasin alunperin Designboltsista.
Suosittele
Anna mun oksentaa
22/08/2013 § Jätä kommentti
Ei herramunjee! Tulevatko nämä tosiaan takaisin?
En voi sietää tapetteja. Olen syyttänyt tästä lapsuuteni aikalaissuunnnittelijoiden riemunkirjavia seinäoksennuksia.
Värejä ei säästelty, eikä pintojakaan. Jopa kalusteiden päälliset kuten kaappien laatikot tai päädyt koristeltiin samaisilla – tai pahimmillaan – täysin kontrastisävyisin tapetein. Lie mitä hippejä olleet, mutta en nyt ihan huikeasta iloittelusta voi puhua. Värien ja kuvioiden sekasortoinen kakofonia oli toki provosoivaa, mutta vapaalle mielikuvitukselle, kuvioiden jatkamisen ja tunnelmien tasaantumiselle jätettiin tuohon aikaan vain neliömillimetrin kolo. – Ja ehkä siihenkin pikkureikään oli pakolla tungettu joku oranssin-sinappi kukkakuosi.
Ei se laatu vaan määrä.
Vieri viereen vaan. Kahta kauheampaa. Ei se haittaa, vaikka ahdistaa.
Tunge vaan joka rakoon. Vielä vähän räikeämpää. Laadusta viis, kunhan kuviota ja riittää. Silmiä ehkä kirvelee, mutta tää on nyt niin IN, että pakko.
Kyse ei ole siitä, eivätkö taitavimmat sisustajat olisi osanneet yhdistää rohkeita kuoseja taannoisiin aikoihin kauniisti. Yleensä trendit tarttuvat kuitenkin myös vähemmän lahjakkaisiin ja värisokeasilmäisiin pesänrakentajiin. Näin katastrofin ainekset ovat koossa.
Retro Villan 2000-luvulle säilyneiden kuviokarnevaalien käyttö tulisikin sallia vain parhaan värisilmän ja muotokielen sisustajille. Komeitahan nuo ovat, mutta vaativat piirun verran enemmän harkintaa kuin se harmaa-valkoinen haituvajälki, huomaamaton antiikkilaaastijäljitelmä tai vieno pastelliraita. Uskaliain liisteröijä saa persoonallisimman kodin.
Lastenhuoneen tapeteista vain harva saa Home in HEL-blogistin siunauksen. Vieläkö joku antaa oikeasti pikkupoikansa kertailla sotaa ihannoivia miesfiguureja ennen nukkumaanmenoa tai muistuttaa tytöille satuhahmojen konservatiivisesta sukupuoliroolijaosta?
Ja mitä tekee DDR:läinen testosteroniurheilija kummankaan vaatekaapin ovessa?
(All screen shots via retrovilla.dk Styling: Mette Helena Rasmussen. Photos: Tia Borgsmidt)
Suosittele
Sirpakat statussarvet
07/08/2013 § Jätä kommentti
Ammoisista ajoista lähtien se oli kylän kovin kingi, jolla roikkui eniten eläimen päitä tuvan seinällä. Nykyurbaanin olion kiintein kosketus keräily- ja metsästyskulttuuriin lienevät torimustikat ja lähikaupan lihatiski. Status näkyy pankkitilistä, tittelistä, ajoneuvosta, elämäntyylistä tai tyhjästä kerskunnasta – jos mistään.
(etsy.com)
Vintillä ja kirppispöydillä pölyttyvät, sellaisenaan sangen iljettävät poronsarvet kannattaa kuitenkin ripustaa takaisin kodin kunniapaikalle. Kuolleita ne ovat jo kuitenkin. Suomi on täynnä hylättyjä metsän eläinten kruunuja, jotka huutavat kuin viimeisissä peijaisissaan sinua överituunaamaan ne seinällesi.
Piditpä sitten viattomien metsäneläinten tappamisesta väijystä käsin tai et, voit hyvillä mielin koristella sirpakoin sarvin kotisi. Tämä kikka kestää päivänvalon, koska ei tarvitse nirhata yhtään eläinraukkaa. Ennemminkin annat aiemmin murhatuille viattomille eläimille, tai ainakin niiden kalloille tai sarville, arvoisensa viimeisen leposijan. (kts. Karhu, jota kukaan ei tappanut)
(etsy.com)
Jos ei oma mielikuvitus riitä, osta tai ota mallia muilta. Näitä ihastuttavia komistuksia myy mm. Etsyssä toimiva ZooK-kauppa.
(etsy.com)
home in HEL 