Anna mun oksentaa
22/08/2013 § Jätä kommentti
Ei herramunjee! Tulevatko nämä tosiaan takaisin?
En voi sietää tapetteja. Olen syyttänyt tästä lapsuuteni aikalaissuunnnittelijoiden riemunkirjavia seinäoksennuksia.
Värejä ei säästelty, eikä pintojakaan. Jopa kalusteiden päälliset kuten kaappien laatikot tai päädyt koristeltiin samaisilla – tai pahimmillaan – täysin kontrastisävyisin tapetein. Lie mitä hippejä olleet, mutta en nyt ihan huikeasta iloittelusta voi puhua. Värien ja kuvioiden sekasortoinen kakofonia oli toki provosoivaa, mutta vapaalle mielikuvitukselle, kuvioiden jatkamisen ja tunnelmien tasaantumiselle jätettiin tuohon aikaan vain neliömillimetrin kolo. – Ja ehkä siihenkin pikkureikään oli pakolla tungettu joku oranssin-sinappi kukkakuosi.
Ei se laatu vaan määrä.
Vieri viereen vaan. Kahta kauheampaa. Ei se haittaa, vaikka ahdistaa.
Tunge vaan joka rakoon. Vielä vähän räikeämpää. Laadusta viis, kunhan kuviota ja riittää. Silmiä ehkä kirvelee, mutta tää on nyt niin IN, että pakko.
Kyse ei ole siitä, eivätkö taitavimmat sisustajat olisi osanneet yhdistää rohkeita kuoseja taannoisiin aikoihin kauniisti. Yleensä trendit tarttuvat kuitenkin myös vähemmän lahjakkaisiin ja värisokeasilmäisiin pesänrakentajiin. Näin katastrofin ainekset ovat koossa.
Retro Villan 2000-luvulle säilyneiden kuviokarnevaalien käyttö tulisikin sallia vain parhaan värisilmän ja muotokielen sisustajille. Komeitahan nuo ovat, mutta vaativat piirun verran enemmän harkintaa kuin se harmaa-valkoinen haituvajälki, huomaamaton antiikkilaaastijäljitelmä tai vieno pastelliraita. Uskaliain liisteröijä saa persoonallisimman kodin.
Lastenhuoneen tapeteista vain harva saa Home in HEL-blogistin siunauksen. Vieläkö joku antaa oikeasti pikkupoikansa kertailla sotaa ihannoivia miesfiguureja ennen nukkumaanmenoa tai muistuttaa tytöille satuhahmojen konservatiivisesta sukupuoliroolijaosta?
Ja mitä tekee DDR:läinen testosteroniurheilija kummankaan vaatekaapin ovessa?
home in HEL 
Vastaa