Retorinen klassikko
16/05/2013 § Jätä kommentti
”Tuleva klassikko”, kommentoi eräs tuttavani nähdessään tämän tuoreen valasimen. Uskotaan uskotaan. Ehkäpä voisi ollakin, mutta miksi?
Joanna Laajiston uusi Edit lamp on suomalaisen simppeli ja nykyaikaisen rento, mutta silti kurinalaisen linjakas kuin vanhat suutarinlamput. Se herättää huomion, mutta samalla sulautuu vaaleaan skandinaaviseen niukkuuteen. Varjostimen kulma on jyrkkä, mutta lyhyt. Värimaailma on hillitty. Vaatimattoman varjostimen lippa sojottaa ylpeänä, vaikka itsessään valo ei koskaan yllä yhdenkään huoneen ykkösvalaisimeksi.
On se sitten ikä, omaperäisyys, käytännöllisyys, levinneisyys, hämmentävä taidokkuus tai jokin määrittelemättömissä oleva esteettinen voima – tuskin kukaan pystyy antamaan klassikko-termille kaikissa tilanteissa kattavaa selitystä.
Onko Edit lamp ihan oikea klassikko? Onko sinun päässäsi asustavan klassikon oltava klassikko myös minun päässäni? Saako uutta tuttavaa ihan ensimmäisellä kerralla edes kutsua klassikoksi – vai loukkaatko kommentillasi kaikkia suuria suunnittelijoita, Finlandia-hymniä, Aalto-vaaseja ja tasaraitaa?
Minusta klassikko-sanaa saa käyttää yhtä rohkeasti kuin ystäväni uskalsi. Klassikko ei ole vain löyhäsävyinen substantiivi vaan peruskehua voimakkaampi adjektiivi. Sana, joka sitouttaa sanojansa määrittelemään myös tulevaisuuden tuntemuksensa asiasta tai esineestä, johon hän sanan kohdistaa.
Klassikko on suomalaisen superlatiivi jollekin ällistyttävän hienolle, jolle haluamme pidempiaikaista luottamusta ja kunnioitusta osoittaa. Klassikko-termi tekee myös esineen luojasta vähän tavistallaajaa suuremman ihmisen. Sellaisen, joka on saanut ahaa-elämyksensä ymmärrettävään tai vähintään hätkähdyttävään muotoon.
Wikipedian mukaan klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta. Klassikko kantaa asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita. Klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi aina pitkän ajan kulumista, eikä sitä, että lamppu killuisi ennen korkeaa klassikko-titteliään kantavana patrioottisena statussymbolina jokaisessa suomalaiskodissa.
Lasipalloa minulla ei ole, enkä siis osaa ennustaa kasvaako Laajiston lampusta klassikko – tai onko se ihan oikeasti sellainen jo syntyessään. Jotain kivaa Edit lamppu saa kuitenkin minussa aikaan kaikessa yksinkertaisuudessaan ja skandinaavisessa kurinalaisuudessaan. Hieno ja niin sopiva vaatimattomalle, superlatiiveja pelkäävälle sisutuksellemme.
Vähemmän on enemmän.
Suosittele
Origamista länteen
04/12/2012 § Jätä kommentti
Hyvä ystäväni kaivaa aina jossain vaiheessa iltaa laukustaan esiin vanhan karkkipaperin tai kuitin ja taittelee sen keskustelun lomassa upeaksi origamiksi. Kolmiulotteisuuden ja uuden muodon myötä vähäpätöinen paperin pala saa uuden elämän joutsenena, kyyhkynä tai vaikka kukkasena. Ajatuksessa on jotain hyvin kiehtovaa. Tasainen ja tylsä materiaali saa uusia syvyyksiä pelkällä taitavalla taittelulla.
Perinteisen origamin materiaaliksi käy lähes mikä tahansa taittuva paperinpala. Vaikka setelit.
Ikivanha paperitaide on innoittanut kuitenkin myös sisustusalaa. Syynä on varmaankin sekä logistinen helppous, hyödyllinen kooottavuusominaisuus että jännittävä kolmilulotteisuus. Ruotsalainen suunnittelijapari Sigrid Strömgren ja Sanna Lindström taittelivat pyöreästä levystä Grand central -kahvipöydän, jonka kansi on jaettu 18 osaan. Taitellen huonekalusta saa pienemmän sivupöydän.
Origamimaisuudella ei aina kuitenkaan haeta vain tilansäästöä. Taitteluominaisuudella voi pyrkiä myös symmetriseen sielukkuuteen kuten näissä Kate Callahanin tähtivalaisimissa.
Hollantilaisen Studio Snowpupen valaisintaitelmat muistuttavat yllättävän paljon perinteisiä japanilaisia origameja. Hillityt pastellivärit ja paperi itsessään keventävät muutoin hieman jäykäksi jääviä kattolamppuja.
Kangasjohto kruunaa kokonaisuuden.
Luisa Robinsonin Lohikäärmeen häntä -valaisimet saavat taitelmista koko struktuurinsa.
(parchmentandallthingspaper.wordpress.com)
Ninna Helena Olsenin yksinkertaiset nojatuolit lähentelevät sisustuselementtinä veistosta.
Ramón Esteven kelta-punaiset Joquer-tuolit ovat ihastuttavan puhdaslinjaisia.
Origamin keinoin pelkästä levystä voi taitella pöytiä, tuoleja ja hyllyjä. Alla Mioculturen pöytä ja Yves Behar’in jakkara/kahvipöytä.
Blu dotin Really Good Chair.
Eipä sisutusorigameissa unohdeta nykyään niin hurjan trendikkäitä eläinpäitäkään. Origami’s hunter -malliston valaisimet Si Studiolle on suunnitellut chileläinen Verónica Posada.
(whatwedo.dk)
Origamit ovat viehättäviä sisustuselementtejä myös siinä mielessä, että niitä voi tehdä itse vaikka joulukoristeiksi tai mobileiksi kaikista materiaaleista, jotka yleensä pysyvät taitoksissaan. Arkipäivän origamit onnistuvat vaikka lautasliinoista.
Origamiservettejä saa muutamalla hassulla eurolla mm. Spinninghat.com-sivustolta. Näpräämisestä tykkääville origamiohjeita löytyy ympäri internettiä, mutta saatavilla on halvalla myös valmiita kalusteaskartelusettejä.
ps. Joku kysyi joskus, mistä saan ideat Home in HEL-postauksiin. Tähän sain kuukausi sitten pidetyistä designmyyjäisistä ostettuani ihanat suomalaisen Yo Zenin suunnittelemat origamikorvikset. (Yrityksen nimessä on hieno jekku. Se lausutaan joutsen.)
Suosittele
Lindsey Adelmanin päräyttävät kruunut
05/11/2012 § 1 kommentti
Ei hemmetti, että voi olla mauton. Eiku ei.
Tämähän on hieno!
Ja tämä. Ja noi.
Parhaiden suunnittelijoiden täytyy olla vähän pimahtaneita. Niin on myös Lindsey Adelman. Hyvällä tavalla tietenkin.
Adelmanin lampuissa on sekä 70-luun värejä, että keskiaikaista tunnelmaa.Samentuneet lamput ovat kuin sulakeviasta räjähtäneitä. Joka suuntaan harottaa toinen toistaan muotonsa menettäneitä palloja. Piikkejä, joiden funktio on lähinnä lisätä näkyvyyttä. Nauhoja ja köysiä, jotka hämmentävät. Osa lasiaineksesta roikkuu kannattimissaan kuin Dalin kellot.
Romuluisuus sopii kuitenkin nykyajan loft- ja industrial-tyyliin. Oikeastaan Adelmanin tyyliä kutsutaankin industriaaliseksi ekspressionismiksi.
Wasp lamp
Clamp pendant
Agnes Chandelier (Roll & Hill)
Uniikki ote lamppusuunnittelussa tekee katosta roikkuvasta valonlähteestä taidetta. Näitä ei voi vain ohittaa pelkällä olan kohautuksella. Omia suosikkeitani ovat nämä epäsymmetrisesti suunnitellut, sputnikmaiset pallovalaisimet.
home in HEL 