Retorinen klassikko
16/05/2013 § Jätä kommentti
”Tuleva klassikko”, kommentoi eräs tuttavani nähdessään tämän tuoreen valasimen. Uskotaan uskotaan. Ehkäpä voisi ollakin, mutta miksi?
Joanna Laajiston uusi Edit lamp on suomalaisen simppeli ja nykyaikaisen rento, mutta silti kurinalaisen linjakas kuin vanhat suutarinlamput. Se herättää huomion, mutta samalla sulautuu vaaleaan skandinaaviseen niukkuuteen. Varjostimen kulma on jyrkkä, mutta lyhyt. Värimaailma on hillitty. Vaatimattoman varjostimen lippa sojottaa ylpeänä, vaikka itsessään valo ei koskaan yllä yhdenkään huoneen ykkösvalaisimeksi.
On se sitten ikä, omaperäisyys, käytännöllisyys, levinneisyys, hämmentävä taidokkuus tai jokin määrittelemättömissä oleva esteettinen voima – tuskin kukaan pystyy antamaan klassikko-termille kaikissa tilanteissa kattavaa selitystä.
Onko Edit lamp ihan oikea klassikko? Onko sinun päässäsi asustavan klassikon oltava klassikko myös minun päässäni? Saako uutta tuttavaa ihan ensimmäisellä kerralla edes kutsua klassikoksi – vai loukkaatko kommentillasi kaikkia suuria suunnittelijoita, Finlandia-hymniä, Aalto-vaaseja ja tasaraitaa?
Minusta klassikko-sanaa saa käyttää yhtä rohkeasti kuin ystäväni uskalsi. Klassikko ei ole vain löyhäsävyinen substantiivi vaan peruskehua voimakkaampi adjektiivi. Sana, joka sitouttaa sanojansa määrittelemään myös tulevaisuuden tuntemuksensa asiasta tai esineestä, johon hän sanan kohdistaa.
Klassikko on suomalaisen superlatiivi jollekin ällistyttävän hienolle, jolle haluamme pidempiaikaista luottamusta ja kunnioitusta osoittaa. Klassikko-termi tekee myös esineen luojasta vähän tavistallaajaa suuremman ihmisen. Sellaisen, joka on saanut ahaa-elämyksensä ymmärrettävään tai vähintään hätkähdyttävään muotoon.
Wikipedian mukaan klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta. Klassikko kantaa asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita. Klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi aina pitkän ajan kulumista, eikä sitä, että lamppu killuisi ennen korkeaa klassikko-titteliään kantavana patrioottisena statussymbolina jokaisessa suomalaiskodissa.
Lasipalloa minulla ei ole, enkä siis osaa ennustaa kasvaako Laajiston lampusta klassikko – tai onko se ihan oikeasti sellainen jo syntyessään. Jotain kivaa Edit lamppu saa kuitenkin minussa aikaan kaikessa yksinkertaisuudessaan ja skandinaavisessa kurinalaisuudessaan. Hieno ja niin sopiva vaatimattomalle, superlatiiveja pelkäävälle sisutuksellemme.
Vähemmän on enemmän.
home in HEL 
Vastaa