Syötäviä huonekaluja
12/11/2012 § Jätä kommentti
Home in HEL tarjosi minityyriklassikoita design-nälkäisille huhtikuussa (kts. Ministi tekee mieli). Kalustetuotannon filosofiaa maisteleville sopivat nämäkin herkut.
Photo by Alfredo Dante Vallesi (saporedeimobili.com)
Ryosuke Fukusada ja Rui Pereira halusivat laajentaa sisutuksen aistillisia elämyksiä projektillaan Sapore Dei Mobili (=huonekalujen maku). Perinteiset huonekalumuodot on kopioitu leivosmuotiksi. Kolot täytetään japanilais-portugalilaisella leivostaikinayhdistelmällä. Rasvaan upottamalla viisi herkullista kalustetta ovat valmiita hetkessä.
Photo by Alfredo Dante Vallesi (ryosukefukusada.com)
Milanon designviikoilla tarjotuilla kalusteleivoksilla Fukusada ja Pereira haluavat muistuttaa huonekaludesignin tuotannon kovasta vauhdista. Uusia malleja tuodaan myyntiin jatkuvasti ja joskus sellaisella tahdilla, että alaan perehtyneenkin on vaikea pysyä kärryillä.
Eivätkä ihan mäntyä päin suunnittelijapari ideallaan ajakaan. Moni tuoli tai lamppu on melkein edellisessä tuotannossa olleen kaltaisia. Eroavaisuus tehdään pienin väri- ja muotomuutoksin ja koristeluin.
Nämä kalusteet voit koristella itse, eikä niiden hävittäminen ole kovinkaan haasteellista. Eikä tätäkään designia kannata vetää navan täydeltä.
Photo by Alfredo Dante Vallesi (saporedeimobili.com)
Suosittele
Dexter tuli kylään
01/11/2012 § 1 kommentti
Ihan tosi? Loppuivatko ideat kesken? Tämä on s-a-i-r-a-s-t-a.
Sisustuksellinen pissakakkahuumori on päässyt huippuunsa. Paitsi näiden esineiden suunnittelijat jättävät eritteillä leikittelyn ja tarttuvat suoraan siihen karseimpaan aineeseen – vereen. Halloweenit tulee ja menee, mutta kodin kestosisustukseen kauhuteemoja tunkevan kannattaa miettiä kahdesti.
Elias Kababien käsialaa on ehkä sarjan tyylikkäin huonekalu – veripöytä. Ruokailijan kädet ei tahriinnu, mutta maistuuko plasmalammikosta syöty ruokakaan. Toki huhujen mukaan Kababie sai ideansa tippuvasta maalista. Punaisena se kyllä näyttää tämän blogistin silmään ihan muulta.
Kouichi Okamoton (Kyouei design) lampun syövereistä valuu samaa nestettä. Inspiraationa sama maalistoori.
Jo roisketapetit olivat vähän niin sun näin, kun niitä alettiin uusvalmistaa teollisesti. Kulutetut tai reikäiset farkut ehkä jopa nielettävissä tädillekin, mutta siis verta! Veren tahrimia kalusteita, veren suttaamia tekstiilejä, veriroiskeisia tapetteja. Ei trendipellen päälle vaan kotiin. Siis kotiin! Tunnen itseni vanhaksi, koska tätä julkeaa trendiä on niin kovin vaikea sulattaa.
Punaisia tahroja sohvalle tyynyinä tarjoaa esimerkiksi Thinkgeek.com. Afshan Durrani on tehnyt Forensic-kokoelman, jota saa ahalifestä. Jos Dexter ei näillä tunkeudu uniisi, voit olla tyytyväinen. Applikoituja verityynyjä löytyy myös Lost City productsin sivuilta.
Antonio Muradon teekutsut kruunaa valmiiksi tahrittu astiasto. Fredrikson Stallard saa vieraat haukkomaan henkeään verilammikkomatollaan.
Tai palaa psykotunnelmiin kylppärin verisillä yksityiskohdilla.
Pixers’in tapetti kestää poliisitutkimukset, mutta kestääkö sitä asukkaan mielenrauha?
(kwnr.com)
(zhaba.ru)
Amy Lau Design kattoi kokonaisen illallisen Dexterin veriseen tyyliin.
Sarjatuotannossa näitä ei sentään vielä valmisteta. Onneksi.
Tuokaa tädille iso drinkki. Heti.
Vaikka Bloody Mary. Jollain tämäkin sisustushassuttelutrendi on nieltävä.
ps. Jos haluat olla ihan oikeasti jännittävä, niin tee itse verta vuotavat kynttilät seuraaviin Halloween-juhliin. Ohjeet löydät täältä.
Suosittele
Angstaa vaan, kuhmuja ei vaan tuu
31/07/2012 § Jätä kommentti
Oletko koskaan lyönyt päätä sängyn reunaan läsähtäessäsi viimeisillä voimillasi sängylle? Ai et.
No, tällä sängyllä et tee sitä vastaisuudessakaan.
Pääni olisi elämän varrella säästynyt monelta kuhmulta, jos nuoren, lahjakkaan Nusa Jelenecin Lagostudiolle suunnittelema Col-letto -sänky olisi lanseerattu suloisella 70-luvulla – tai edes silloin, kun teini-ikäisenä kaaduin viimeisillä voimillani ja perusangsteissa sängylleni.
Aluksi idea tuntuu epäkäytännöllisen kummalliselta. Jelenec tietää kuitenkin, mitä tekee. Taipuisa reuna saa sängyn sopii loistavasti jo muutoinkin veltostumisesta parjatulle nykynuorisolle. Col-lettoon on helppo kaatua, kun kompastuu maata laahaaviin farkkuihinsa, energiajuoma on loppu tai on muutoin vaan ihan että elämä on niin blaah, eikä yhtään ihq.
Pehmeä reunus kätkee elämää pakenevan nuoren reunojen katveeseen kuin poikasen linnunpesään. Laitojen taakse ei maailman pahuus pääse. Bonuksena on muotiominaisuus – muunneltavuus. Sängyn ulkonäköä voi muokata melkein kuin farmareiden lahkeita. Joskus se rullataan ylös, joskus kääritään alhaalle.
Jelenecin letkeälaidallinen on niin LOL, että nolottaa. Ihan oikea teinihuonekalu!
Sitä, miten kangas kestää likaa tai alkaako se lörpähtää ajan saatossa, ei tarina kerro. Elämään uupuneelle pikkukapinoitsijalle tämä varhaisiakuisuuden linnunpesä on kuitenkin kuin unelma!
home in HEL 