Minne katosi varjo?
13/11/2013 § Jätä kommentti
Kun kaipaan valoa, kaipaan varjoja. Tummia säikeitä, jotka leikkivät seinällä auringon kanssa. Jalkojen juureen maalattuja ihmishahmoja ja ohi kiitävää tummaa havinaa.
(millionsofcolours.wordpress.com)
Osaamme jo suojautua kaamokselta. Täytämme kotimme keinovalolla. Tuijotamme sirrillään sinertäviä päivänvalolamppuja. Istutamme nurkkiin hämäriä tunnelmalamppuja.
Mutta minne katosi varjo?
Nyt ei googlet auta. Törmäsin puolivahingossa hämmentävän vaikuttavaan varjotaiteeseen, joka ihastutti sekunnissa. Tämän jälkeen olen kuluttanut tunteja etsien kohtuuhintaista varjotaidetta makkariin, jonne kevään ensimmäinen valo laskeutuu sitten joskus. Epätoivoisena harkitsin jopa kiertäväni rautalangasta omat sanat, kunnes ymmärsin sen olevan huomattavasti taidokkaampien hommaa.
Upeimmin näistä taitelijoista rautalankaa vääntää Fred Eerdekens.
Larry Kaganin rautalankatuherrukset muuntuvat valon myötä arjen esineiksi.
Kumi Yamashitan unenomaiset varjotyöt hämmentävät. Mistä kuviot oikein tulevat?
Dion Horstmansin työt eivät omaan budjettiini ihan osu. Ihailla niitä kuitenkin voi ilmaiseksi.
Kanadalainen John Tong on ulottanut varjot osaksi säilytyshuonekaluja.
Chic!
Vaikka naulakot eteiseen mahtuisivatkin, jäisi monessa kaupunkilaiskodissa Tongin naulakoiden upeat varjot kokematta pienen eteisen vuoksi. Kannattaa muistaa, että varjotaide vaatii tilaa tai taideteokselta kohtuullista kokoa.
Jayson Homen kuutiot ovat edullisia ja lähes yhtä hienoja. Kun ne asettaa roikkumaan katosta, varjot liikkuvat päivän myötä ympäri huonetta.
Urban Outfittersin prismat irtoavat alle 40 euron, ovat pieniä ja toisin kuin monet muut koristeet, näitä toimitetaan myös Suomeen. Varjojen avulla varjokoristeen kokoa voi tietenkin laajentaa näppärästi, jos tila antaa myöden.
Fab.comin moniulotteinen symmetria kiehtoo. Suomeen näitä postauksen halvimpia sisustusteoksia ei valitettavasti saa tilattua.
(fab.com)
Suosittele
Fingerporin omanilaisserkku
06/09/2013 § Jätä kommentti
Saako töissä olla hauskaa? Ihan nauruksi asti?
Aloitin äskettäin uudessa työpaikassa. Parin viikon tiukan empiirisen tarkkailujakson jälkeen näyttää vahvasti siltä, että täällähän on hauskaa. Töitä tehdään kovaa, mutta siitäkin voi nauttia. Miten epäsuomalaista!
Älä nyt vaan hymyile, ettei kukaan näe. Voivat herra ties jopa luulla, että tykkäät työstäsi. Täällä ollaan ja kärsitään. Tämä on rankkaa työtä. Nih.
Hyvä meininki syntyy jaetun ammattitaidon lisäksi pienistä käytäväkeskusteluista, todellisesta tiimihengestä ja päivän parhaista tai huonoimmista letkautuksista. Nauraa saa. Ihan niin, että muutkin huomaa. Töissä saa olla hauskaa.
Oikeasti.
Järkytä toimistossasi katkerana kärvistelevät selma-annelit ja pistä paremmaksi solvauksia laukovien kalevien kaksimieliset jutut. Ripusta seinälle vähän etelän hetelmiä, Fingerporin omanilaisserkun letkautuksia.
Pienten nerokkaiden sanaseppoilujen taustalla on omanilainen Nabs, eli Nabhan Abdullatif, joka on kirkastanut arjen sanonnat herttaisiksi kuviksi.
Deviantart-sivustolla näkee Nabsin töitä, mutta lisää herkullisia kuva-arvoituksia löytyy Nabsin Webstagram-sivulta. Voit seurata häntä myös Facebookissa.
Inspiroivan julistesarjan bongasin alunperin Designboltsista.
