Anna mun oksentaa
22/08/2013 § Jätä kommentti
Ei herramunjee! Tulevatko nämä tosiaan takaisin?
En voi sietää tapetteja. Olen syyttänyt tästä lapsuuteni aikalaissuunnnittelijoiden riemunkirjavia seinäoksennuksia.
Värejä ei säästelty, eikä pintojakaan. Jopa kalusteiden päälliset kuten kaappien laatikot tai päädyt koristeltiin samaisilla – tai pahimmillaan – täysin kontrastisävyisin tapetein. Lie mitä hippejä olleet, mutta en nyt ihan huikeasta iloittelusta voi puhua. Värien ja kuvioiden sekasortoinen kakofonia oli toki provosoivaa, mutta vapaalle mielikuvitukselle, kuvioiden jatkamisen ja tunnelmien tasaantumiselle jätettiin tuohon aikaan vain neliömillimetrin kolo. – Ja ehkä siihenkin pikkureikään oli pakolla tungettu joku oranssin-sinappi kukkakuosi.
Ei se laatu vaan määrä.
Vieri viereen vaan. Kahta kauheampaa. Ei se haittaa, vaikka ahdistaa.
Tunge vaan joka rakoon. Vielä vähän räikeämpää. Laadusta viis, kunhan kuviota ja riittää. Silmiä ehkä kirvelee, mutta tää on nyt niin IN, että pakko.
Kyse ei ole siitä, eivätkö taitavimmat sisustajat olisi osanneet yhdistää rohkeita kuoseja taannoisiin aikoihin kauniisti. Yleensä trendit tarttuvat kuitenkin myös vähemmän lahjakkaisiin ja värisokeasilmäisiin pesänrakentajiin. Näin katastrofin ainekset ovat koossa.
Retro Villan 2000-luvulle säilyneiden kuviokarnevaalien käyttö tulisikin sallia vain parhaan värisilmän ja muotokielen sisustajille. Komeitahan nuo ovat, mutta vaativat piirun verran enemmän harkintaa kuin se harmaa-valkoinen haituvajälki, huomaamaton antiikkilaaastijäljitelmä tai vieno pastelliraita. Uskaliain liisteröijä saa persoonallisimman kodin.
Lastenhuoneen tapeteista vain harva saa Home in HEL-blogistin siunauksen. Vieläkö joku antaa oikeasti pikkupoikansa kertailla sotaa ihannoivia miesfiguureja ennen nukkumaanmenoa tai muistuttaa tytöille satuhahmojen konservatiivisesta sukupuoliroolijaosta?
Ja mitä tekee DDR:läinen testosteroniurheilija kummankaan vaatekaapin ovessa?
(All screen shots via retrovilla.dk Styling: Mette Helena Rasmussen. Photos: Tia Borgsmidt)
Sovinismin sielukas soitto
29/04/2013 § Jätä kommentti
Missä on nyrkki? Missä on hella? Modernit sukupuoliroolit ja perhekulttuuri ovat ihanan monimuotoisia. Niin hedelmällisiä ja tasa-arvoisia, että vanhoista kontrasteista ja kaavoittuneen epäreilusta roolijaosta kehtaa muistuttaa. Mutta toivottavasti vain julistetaiteen muodossa.
Sterling & Cooper ja 1960-luvun Manhattan. Lukuisia salaisuuksia kätkevät yhteiskuntarakenteet ja business. Myyttinen amerikkalainen malliperhe ja sen suureelliset kulissit. Kennedy, Vietnam ja tupakkateollisuus. Kissalasit ja hillitty naisellisuus. Pukumiehet ja julkea röyhkeys.
Savunmakuisia sukupuolirooleja keuhkotautien esiasteisilta vuosikymmeniltä. Niiltä ajoilta, kun irvokkaat uraäijät tykittivät tupakkaa imuriteholla ja naiset olivat nättejä heiteltävissä olevia pintasievistelijöitä. Mikäpä sen inspiroivampaa julisteelle kuin kunnon stereotyyppiset roolit ja symboliset statukset.
Mad Men on villinnyt graafikot kuin Star Wars aikoinaan. Minimalistisen tyylikkäitä teoksia löytyy internetistä kuin suppilovahveroita lämpimän kostean syksyn jälkeen kuusimetsän mättäiltä.
Evan Walkerin näkemys sodanjälkeisestä mainosalasta.
Fabio Castron printeistä tytöttelyn ja naisen alhaisen arvon voi melkein kuulla huutavan. Paniikissa.
(thelifeofsallydraper.tumblr.com)
Vincent Gabrielen irvokas pukumies.
Lee Crutchley parodioi tuttua klassikkojulistetta.
(coreysawesomeblog.wordpress.com)
Eteläafrikkalainen designtoimisto Radio
(sweet-escape-design.blogspot.ca)
Etsyn Caleb and Lynseyn tuhkanmakuinen aamiainen.
(etsy.com)
Christina Perry. (Perryn Etsy-kauppa)
Toimittaja Natasha Vargas-Cooperin Mad Menistä kertovan kirjan kuvitusta.
Kennedyn kultakauden yksinkertaistusta n.b. -toimiston siveltimen vedoin.
Ps. Vieläkö jäi Mad Men -nälkä? Iso kasa hauskoja kuvituksia sarjasta löytyy täältä.
Hei tiukkapipo. Naura vähän.
12/04/2013 § Jätä kommentti
Parempaa kuin koira silmälaseissa. Nimittäin näätä villakangasbleiserissä tai karhu pääkalloneuleessa. Hassut eläimet ovat ihan parasta perjantaihuumoria.
Selaillessa blogeja löytyy toisinaan yllätyksiä, jotka vetävät yllättäen tiukimmankin viivasuun messingille. Mutta mitä jos se sama elementti olisi kotonasi? Kauniissa kultaisissa kehyksissä, passe-partout kohdallaan ja arvokkaalla paikalla? Ehkä muiden eläintovereiden ylhäisten potrettien pitkässä jonossa käytävän seinällä?
Miten sitten suu laitettaisiin?
Minut sai tällä viikolla nauramaan Fine ting og sjokoladen postaus näistä hauskoista Yago Partalin eläinpotreteista. Zoo potraits -sarjan kuvia saa Partalin verkkokaupasta sekä julistekokoisina printteinä että postikortteina.